No vähän silleen tyhmästi tein....

Mä nyt vähän silleen, että kun oli tässä puolen vuoden sinkkuilun aikana sen verran monta pettymystä (oppimiskokemusta!!!!) elämässä miesten suhteen, niin tein sitten sellaisen listan mitä mä odotan ja ansaitsen ja mitä en missään nimessä halua enkä todellakaan ansaitse. Samaan syssyyn asettelin facebookissa kysymyksen jossa tiedustelin onko edes olemassa miehiä jotka aivan omaehtoisesti kohtelevat naista kuin prinsessaa.

Sitten aloin miettimään et onkohan se nyt sitten niinkun järkevää, asettaa niin kovasti odotuksia toiselle.

Mutta miksei olisi, itse oon ainakin sellainen ihminen, että jos jostain tykkään, annan itsestäni todella paljon. Myös mun ystäville ja äiteelle. Välillä menee hyysäämisen puolelle, mutta sekin on vähän sellanen homma, että mitä sitten. Mulle tulee hyysäämisestä parempi mieli ja niin monesti kyllä niille hyysäämisen kohteillekin.

Prinsessakysymys selvästikin sohaisi jotain arkaa kohtaa, koska niin moni ystävistäni oli sitä mieltä, että parisuhteessa toista pitäisi kohdella tasavertaisena ihmisenä. Lisäksi moni jotenkin kovin väheksyvästi puhui et no ei sellasta nyt ainakaan et shamppanjaa ja vaahtokarkkeja ja vaahtokylpyjä ja ruusun terälehtiä. Siis mitä? Miksei muka? Siis että jos joku nainen haluaa helikopterilentoja ja vaahtokylvyn jossain vuoren huipulla niin miksi se tekee siitä ihmisestä yhtään sen vähempiarvoisen????? Vaikka se ei just sulle olis niin tärkeää, jollekin se voi olla ja jos siihen on mahdollisuus, miksi sellaista ei voisi toiselta toivoa? Että voi jumalauta.

Ja niin, eikö se sitten myöskään ole tasavertaista, jos meikä hyysää niin myös mua hyysätään?
Vai eikö se menekään niin?

Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että miehen tulee olla mies. Niinku MIES. Ja mun mielestä mies kuitenkin jonkin sortin lailla hoivaa naistaan ja pitää hyvänä. Ei mies ja nainen ole kuitenkaan samasta puusta veistettyjä olentoja, itse ainakin kaipaan sellasta pään silittelijää joka ottaa syliin ja vaihtaa lamput (kukkia en halua, kukat on tylsiä ja kissa syö ne...). Mä aika hemmetin hyvin osaan itse kyllä vaikka juurikin vaihtaa ne lamput, mut kyllä mun mielestä silti on kivampaa jos joku muu tekee sen. Tulee tytömpi olo sellaisesta, oon aina ollu ihan liian hyvä jätkä. Haluan olla prinsessa. Ja ei, prinsessa ei mun mielestä ole paha sana, se on vain hyvin väärinkäytetty.
Tämä on tietenkin ihan kamalaa tekstiä näin nykyaikana kun on kaikenmaailman vessagateja ja ties mitä ympäri maailmaa.

Ihan sama, mä puhun nyt ihan vain itsestäni, en esimerkiksi transnuorista (joilla on IHAN VARMANA TOSI VAIKEAA!).  
Sori ny. 

Niin, mun lista. Aika vähään mä tyytyisin ja siltikin tuntuu, että noi asiat on aivan ylitsepääsemättömän vaikeita. Vai valitsenko vain vääriä miehiä? 

Vai miltä kuulostaa seuraavat? 

• Haluan treffeille, oikeille treffeille (oikeat treffit on kanssa vähän haastava termi, mitä sellaiset oikeasti on?) 
• Haluan huomiota (joo, huomiota), siihen liittyy mun mielestä myös se, että mä saan jotain söpöä viestiä päivän aikana ja myös se, että jos ei herätä eikä mennä nukkumaan samassa osoitteessa, saan "hyvää huomenta lässynlässyn"- ja "hyvää yötä mössönmössön"-viestejä. Eihän kaikki sellaisia halua, mut meikä tarvii, se on kivaa ja söpöä. 
• Haluan ja TARVITSEN avoimmuutta ja paljon paljon paljon puhumista. Kun puhutaan paljon ja ollaan avoimia, asioita on näin ollen myös helpompi sanoa suoraan. Vaikka se sitten tekisikin kipeää, se on äärimmäisen tärkeää.
• Tarvitsen miljoonia pusuja ja haleja. Eikä ainoastaan neljän seinän sisällä pimeässä kahdestaan. Kyllä toista pitää voida koskea pihalla ja muiden ihmisten läsnäollessa (tämä ei tarkoita sitä, että syödään toisen naamaa siinä muiden seurassa, järki käteen ja mielikuvitus kuriin, senkin hölmö!)
• Haluan kainaloon ja haluan nukkua ihmisessä kiinni (jos dude ei kestä toisen ihmisen lämpöä, dude voi vetää eräänkin asian päähänsä x'D )
• En halua olla yhdentekevä tai mitätön (mietipä sitä, että tämä pitää ihan erikseen miettiä ja toivoa) 
• En halua pelata pelejä (liittyy kovasti tuohon edellä mainittuun avoimmuuteen)
• En halua tylsää elämää
• En halua hiljaisuutta  

Edellä mainitut ovat tietenkin ihan minua itseäni varten myös, eikä tuo lista taida olla ehkä ikinä valmis. Eipä tuossa myöskään mainita sitä, että haluan suloisen skeittaripojan joka tuoksuu hyvälle ja jolla on parta ja enemmän tatskoja kun mulla. Mä en jotenkin noita ulkoisia asioita jaksa edes sisällyttää tähän, eivät ne periaatteessa ole niitä tärkeimpiä, vaikka ovathan ne (ks. eilinen kirjoitelma).

Mutta ihan oikeasti, mun on todella vaikeaa ymmärtää, että nämä toivomukset olisivat jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeita monille miehille. 
Miten ihmeessä?
Eivätkö naiset nykyään enää vaadi mitään?
Saako nainen vaatia tuollaista?
Miksi mä en tiedä yhtään mitä miesten päässä liikkuu vaikka niin moni mun hyvistä ystävistä on miehiä?
Miksi tän pitää olla näin vaikeaa?
Buu!

Joo, välillä on vähän harvinainen olla.....

  

Rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti.....Viides (vai kuudes?) kerta toden sanoo?

Etpä uskonut että mä olisin oikeasti kirjoittanut näin nopsaan lisää....Mut tässä mä olen! :D
Et myöskään ehkä uskonut että olisin saanut purettua sen vaatelaatikon, jonka niin pyhästi lupasin tyhjentää sunnuntaihin mennessä....Niin, no, en mä kyllä saanutkaan. Mut sain OSAN tyhjennettyä. JA sänky on nyt koottu (koska haettiin ikeasta siihen sellanen muutossa tippunut palikka, joka ei maksanut mitään ja oisin voinu salaa halata sitä megasöpöö ikean poitsua joka sen mulle haki) ja dvd:t purettu sängyn sisälle.
Että kyllä mä olen jotain tehnyt, kaksi pahvilaatikkoa on taas tyhjempiä ja kämpässä on hitusen lisää tilaa :)

Mutta, asiaan.
Musta vähän tuntuu, että johtuen mun nykyisestä elämäntilanteesta tästä blogista on vaarassa ainakin hetkeksi tulla sellainen jonkinsortin sinkkublogi. Vaan haittaakohan se....
Ei se mua ainakaan haittaa, mulla on ollut tässä puolen vuoden aikana ihan mielettömiä oivalluksia monista asioista, niitä nyt ainaki olis hienoo purkaa (hehe, en pura tavaroita mut puran ajatuksia, BOOOM! x'D ).

No mut mites toi Tinder?
Sovellus jonka mä olen poistanut varmaan neljä kertaa, ehkä viis, en oikeen ole edes pitänyt lukua enää. Poistan sen aina kun alkaa kyllästyttämään. Ja mua näköjään kyllästyttää usein. Mutta silti latasin sen viime yönä taas.....

En mä pidä sitä mitenkään kamalana asiana että Tinderiä käytetään, enkä mä pidä sitäkään mitenkään kamalana asiana, että se on kovin ulkonäkökeskeinen. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, ettei kukaan vaikka baarissakaan lähesty ihmistä joka ei omasta mielestä ole viehättävä. Turha alkaa siinä nyt moralisoimaan. Tässäkin lisää syitä miksi mä olen poistanut sen niin kovin usein. Siellä on tosi rumia poikia, paljon (ja joo, pistäkää mua nyt turpaan, mut miks joillain täysin tyylittömillä ja kovin epäviehättävillä ihmisillä on toisinaan tosi hienoja tatskoja? En ala! Ne huijaa!). Ja myönnän, olen tosi nirso, mun mielestä siinäkään ei ole mitään vikaa. Kyllä ihmisen pitää tietää mistä tykkää ja mä ainakin haluan katsella nättejä asioita.

Elämää vaikeuttaa se, että mä haluan myös sen katselemisen lisäksi, että sen nätin näyttelyesineen päässä myös liikkuisi jotain ja että se juttelis mun kaa, paljon. Siis PALJON! Tässähän se ongelma sitten mun osalla piilee. Tinderissä ei pahemmin jutella. Ilmeisesti osa ei siellä juttele ollenkaan. Ite olen toki ottanut tavaksi, että jos jäbästä ei vuorokauteen kuulu mitään (koska mä alotan aina keskustelun jollain tosi hauskalla gifillä...), niin ihan tosi julmasti vaan poispoispois. Itse en oo onneksi törmänny niihin panomiehiin ("kiinnostaisko pikaset puolen tunnin päästä?") kun vasta kerran, poistin sen. Ehkä mä en oo ihan sen näkönen, että mä oisin niin helppo x'D Ihan plussaa kyllä, sinänsä :D

Mun matcheja en oo tavannu ku kai neljää. Kaksi niistä oli vanhoja tuttuja, joista kumpikaan homma ei onnistunut, yhestä tuli mun ystävä (koska meikä on hyvä jätkä ja osaan aina olla kaikkien kanssa kaveri :D ). Olen vetänyt johtopäätöksiä, ne johtopäätökset liittyvät siihen, että kiinnostavan ihmisen lipuessa paikalle innostun ihan hirveästi ja silloin musta tuleekin liian innokas ihminen ja viestittelen paljon. Olen myös päätynyt siihen tulokseen tässä, että vaikka jäbä kuinka sanoisi ettei todellakaan haittaa vaikka mä pitäisin itsestäni meteliä, se haittaa kuitenkin. Se tekee musta paljon vähemmän kiinnostavan ihmisenä. Olen liian saatavilla. Kamalaa. Mut vihaan pelejä (vaikka Tinder nyt onki tollanen peli) enkä halua todellakaan esittää mitään vaikeasti tavoiteltavaa. Mutta niin, ei se ehkä ole vaikeasti tavoiteltavaa jos ei aina vastaa heti kun saa viestin.......

Mä en kyllä jotenkin edes kuvittele Tinderistä löytäväni elämäni miestä, se on vaan hauska peli, typerää ajanvietettä joka ei edes ole niin typerää vaan ihan ok hauskaa. Kunhan sitä nyt ei sitten ota ihan liian vakavasti kuitenkaan....

Meikä jos oisin kissa.....

Mitäs jos vaikka purkaisit tavarasi ja asettuisit taloksi?

Tota joo.
Tolkuttoman pitkä tauko.
Harmittaa kyllä, mutta tässä nyt on sattunu kaikenlaista.
Melkein vuosi viimeisestä kerrasta kun oon kirjotellu. Se on aika hurjan pitkä aika, mutta sille taitaa olla useampia syitä.

Lyhyesti: avioero, muutto, jäätävän tolkuton identiteettikriisi, pieni masennuksen poikanen, toinen muutto toiseen kaupunkiin. Onhan siinä. Varmasti palaan noihin asioihin vielä joku kerta, koska ihan tosissani ajattelin nyt taas herätellä tätä kirjoitusharrastustani eloon. 

Alunperinhän aloin kirjottamaan blogia mun opparin takia, että tulisi sellanen flow kirjoittamiseen. Eihän sitä varmaan siihen oppariin saanut, mutta muuten tykkäsin kyllä ihan sikanapaljon kirjoitella tätä blogia. Sitten vaan kun sen innon antaa hiipua, se kirjoittelu vähenee aivan huomattavasti. 

Voipi myös olla, ettei myöskään ole ollut paljon kirjoitettavaa. Eipäs, toi on ihan paskapuhetta. Mulla olis ollut enemmän kuin riittävästi asiaa ja uusia t-paitojahan tulee kuitenkin koko ajan mulle ovista ja ikkunoista koska erityisesti teefury ei ole edelleenkään lakannut tekemästä mahtavan hyviä paitoja.....Eli t-paitakuvia taitaa jatkossakin sadella, mutta ei tänään, tänään ei ole hyvä päivä sille.

Tänään mietin kovasti sitä, miten mä saisin purettua mun tavarat oikeasti tänne kotiini. Muutosta on huomenna kaksi viikkoa ja vaatteita on edelleen laatikoissa, sänky on kokoamatta (eilen kyllä yritettiin, mutta kun siitä on muutossa hävinnyt yksi melko olennainen palikka..ikeareissu tiedossa siis..), kissanvessalle ei ole paikkaa, mulle ei ole paikkaa, eiku, onpa :D Täällä Turussa on juurikin mulle se paikka mitä en Tampereelta selvästikään löytänyt. Siltikin tää taloksi asettuminen on jotenkin kauhean raskasta. Eilen nostin moneen otteeseen jonkin rätin tuolta lootasta ja huokaisin syvään, kun "Ei tästä v***u mitään oikeesti nyt vaan tuu". NO EI VARMAAN TUUKKAAN JOS ET TEE MITÄÄN!

Siispä, tässä viikonlopun aikana töiden ja rimpsalle lähdön lomassa lupaan pyhästi tyhjentää tuon laatikon täynnä epämääräisiä rättejä. Sunnuntai-iltaan mennessä tämä on tapahtuva! Hyvä mä!

Kiva taas kirjoitella, tulee puhdistettua mieltä mukavasti. 

Lorelai Gilmore sen tietää :)