28.1.2014

Työporukat

Seuraa pohdintaa asioista.

Mä olen tehnyt töitä enemmän tai vähemmän 18-vuotiaasta saakka. Lähestulkoon jokaisessa työpaikassa on ollut tosi ihania tyyppejä, tyyppejä joista mä olen pitänyt tosi paljon, porukoita joihin olisi ollut hauska kuulua, ihmisiä joista tuli mulle tosi rakkaita ystäviä. Mutta mikään niistä ei ole koskaan kestänyt, mä en ole oikein koskaan päässyt siihen porukkaan mukaan tai en ole osannut pitää kiinni niistä rakkaista ystävistä.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun työsuhde on loppunut tai olen vaihtanut työpaikkaa, myös ne työkaverit ovat jääneet. Harvemmin se sitten onkaan johtunut minusta, olen yrittänyt kyllä pitää yhteyttä, mutta sitten niistä ihmisistä ei enää kuulukaan mitään. Pahimmillaan (parhaimmillaan?) mut on poistettu myös Facebookin kaverilistalta kahden viikon sisällä siitä, kun olen lähtenyt töistä, vaikka itse luulin, että tässäpä onkin kiva tyyppi ja toivottavasti tosiaan nähdään vaikkei ollakaan enää samassa työpaikassa.


Tällaisia tulee pohdittua tosi paljon, varsinkin nyt kun olen tässä valmistuneessa tilassa ja etsin työpaikkaa, sellaista ihan aikuisten, pysyvää, oikeaa työpaikkaa.


Vuokrafirman kautta kun tekee töitä siellä täällä, tulee kiinnyttyä joihinkin ihmisiin, koska ne on ihan kamalan kivoja, mutta sitten jossain vaiheessa joutuu aina kuitenkin huomaamaan, ettei kuulu siihen porukkaan koska ei ole vakkarityöntekijä. Jokin siis puuttuu.

Olen tosi paljon miettinyt johtuuko tämä kaikki ihan oikeasti minusta. Olenko mä sittenkin vaan sellanen tyyppi joka on kiva ja tykätty työkaveri, mutta ei musta ystäväksi ole työajan ulkopuolella? Se on jotenkin kauhean surullista, mun mielestä. Kyllä mä tiedän, ettei mun elämä ole viime kuukausina ollut kauhean sosiaalista. Koko syksyn ajan opparin ohessa mä kävin vaan salilla ja tanssimassa ja sitten olin kotona miehen kanssa. Nyt kun noi kouluhommat on loppu, mun elämä on ihan oikeasti sitä, että maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina mä herään joskus keskipäivän aikaan, siitä sitten lähdetään salille, tullaan kotiin, mä olen koneella, katselen sarjoja ja hoidan kaikkia asioita mitä pitää, menen joskus yöllä nukkumaan koska intternetissä oli vaan niin paljon kaikkea jännittävää. Tiistai-iltaisin on tanssitunti, samoin lauantaiaamuisin. Jos mulla ei ole töitä, mä en tee mitään muuta. Ihanaa elämää tavallaan, mutta kyllä mä kaipaan sitä sosiaalisuutta mitä mulla on ennen ollut. Mutta niin, eihän ne vanhatkaan ystävät ole töistä jääneet, ne ovat yleensä olleet harrastusten kautta enimmäkseen haalittuja tuttavuuksia. Tottakai on poikkeuksia, mutta karkeasti kärjistäen yksikään mun läheinen ystävä ainakaan viiteen vuoteen ei ole sellainen ihminen johon olisin tutustunut niin, että olisimme olleet ensin työkavereita.

Itsestä on kuitenkin monen ihmisen kohdalla tuntunut töissä sille, että tullaan hyvin toimeen ja että vapaa-aikanakin olisin paljon puhuttavaa ja ainakin jonkin verran yhteistä. Missä siis vika? Vai olenko mä vaan ihan oikeasti sosiaalisesti niin vaikea ihminen? Mä en ainakaan osaa sanoa mikä mättää.

Että hyvää maanantaita vaan kaikille, kevyissä tunnelmissa lähdetään tätäkin viikkoa purkamaan auki :D

22.1.2014

Olen tässä pohdiskellut..

Sellaista että. Kun mä olen nyt tässä elokuusta lähtien koittanut enemmän tai vähemmän joka arkipäivä kirjoitella tänne, siitä on tullut vähän sellaista pakkopullaa niinä päivinä kun asiaa ei yksinkertaisesti ole ollut. Tämä on varmasti myös huomattu. Tästä johtuen (ja myös siitä, että mun mies sanoi, että mun pitäis keksiä/mulla pitäis olla joku aihe mikä ihmisiä oikeasti kiinnostaa lukea, niinkuin vaikka että kun tuolla Asikaisen akalla on omakotitalo, jota se hippinsä kanssa remppaa [tosin se on myös järjettömän hyvä kirjoittamaan, että se on toki se toinen kiinnostava asia] tai vaikka Kat joka kirjoittelee miljoonista asioista maailman toiselta puolen [toki silläkin on puolellaan tuo kirjoittamisen lahja..], että mikä se mun kiinnostava juttuni sitten mahtais olla....) ajattelin kysyä juuri sinulta, arvon lukijani, mitkä aiheet Sinua minun näkökulmastani kirjoiteltuna kiinnostaisivat? Vai kiinnostaako mikään? Vai oletko täällä nyt vaan siksi kun olen sun kaveri/tuttu/joku random tyypi joku vaan sattui tähän eksymään? :P

Kirjoittaminen on kivaa ja mä olen kaivannut sitä aivotreeniä mitä sen harrastelusta saa, mutta jos sitä pitää väkisin tehdä vain siksi kun on itselleen (ja äitille) luvannut, siitä voi helposti tulla vaikeaa. Ja siis käsittämätöntä kyllä, täällä on tosiaan viiden kuukauden aikana käynyt kohta lähes 9000 ihmistä pällistelemässä, olen kiitollinen ja iloinen jokaikisestä. Toisaalta, ei pitäisi edes miettiä miten moni näitä tekstejä lukee, vaan ns. kirjoitella ihan itselle vain. Mutta siinä tapauksessa tämän vois laittaa salaiseksi ja lukea niitä omia juttujaan sitten joskus. Jännittäviä asioita, vaikeita asioita, tavallaan.

Tällaisia mietin kun tanssitunnin jälkeen kauhoin jäätelöä naamariini. NAM!

Ben ja Jerry, BFFF!
 

20.1.2014

Movie Monday ja sakset viuhuu

Movie Mondaylla oli pitkästä aikaa sellainen haaste, että mua kiinnosti vastata. "Vuonna 2013 paras näkemäsi elokuva". Mä tein heti tuhmasti ja valitsin sellaisen minkä olen nähnyt tämän vuoden ekana päivänä, mut EEEEIII KIINNOSTA. Paras elokuva on siis ehdottomasti uuden vuoden päivänä vilkuiltu Frozen! Mä olen edelleen kuunnellut sen soundtrackia ja Olafin into kaikkeen ei lakkaa ihastuttamasta mua vieläkään. Ei kyllä mikään ihme. Kaiken lisäksi leffan 3D oli todella onnistunut ja originalin äänet mitä parhaimmat. Erityisesti tykkäsin Elsan lauluäänestä ja vieläkin harmittaa miten Let It Go:sta väännetty Demi Lovaton hoilaama sinkkuversio pilaa koko biisin. En kuuntele sellaista, en.

Olaf on paras!
Kuva.
Hyvinä kakkosina tulee Iron Man 3 ja Thor:The Dark World. Kaksi erinomaista elokuvaa, Thor lähinnä siksi, että Loki oli niin huikea! Kumpikaan ei yltänyt Frozenin tasolle, mutta mielestäni ansaitsivat siltikin mainintansa :)

Paljon parempi kun kakkososa! :)
Kuva.
Niin on äijää :D
Kuva.
Sukista kun joskus höpöttelin, eräs ihastuttava anonyymi pyysi kuvaa mun jarrusukista. Tässä se nyt on :D

Tässä on Lindexin muksuosastolta hankitut sukat, ketut puuttuvat, ne on varmaan pesussa.

Sen lisäksi, että sain Threadlessilta viime viikolla paitalähetyksen, joista toisen jo esittelinkin, saatoin eilen käytellä vähän saksia pääkkyliini. Kysyin mieheltä et tykkääkse enemmän sivujakauksesta vai otsiksesta, vastaus oli fifty-fifty, sakset löysivät tiensä käteeni ja tässä on tulos.

Pikkumuija, sanoi hän joka on vaimoaan yli päätä pidempi.
I Can Haz Cheeseburger Spaceships? paitana, kyllä kelpaa!

16.1.2014

Mukikakku

Mä haluan tänään puhua iltojeni ilosta, mukikakusta! Olen toki kuullut mukikakuista jo muutama vuosi sitten. Kerran yritimme Iisan kanssa tehdä mukikakkua, mutta se oli valtava erhe. Vaan nyt! Olen löytänyt reseptin joka on täydellinen ja helppo vielä kaiken lisäksi. No ookoo, tarviihan siihen tuota maapähkinävoijauhoa, mutta sen pystyy helposti tilaamaan iHerbistä ;) Jos muuten ajattelit tuolta iHerbistä jotain tilata ja teet sen ekaa kertaa, laitahan tilauksen lopussa löytyvään reward code laatikkoon PUN211 niin saat alea ja minäkin hyödyn siitä vähäsen ;) Itsehän olen käyttänyt tuossa kaverissa tuota suklaalla höystettyä PB2:a, mutta juuri tilasin myös tuota tavallista ja silläkin on todellakin pakko testailla asiaa. Kerran yritin korvata PB2:n kookosjauholla, ei onnistunut. Tai no siis, kyllähän se maistui, mutta kakku oli toooosi kuivaa eikä lisämaito auttanut yhtään. Eniten tossa kaakussa kiinnostaa se, kun siitä on monia variaatioita (löytyy tuolta ylhäällämainitun linkin takaa kyllä nekin). En ole kyllä vielä testannut kuin tuota maapähkinäversioo, se on niin hyvää, ettei muut ole kiinnostaneet kummemmin.

Mikrosta ulos pullahtaneena.
Ei mikään herkullisen näköinen kaveri, MUTTA...

...lisäämällä pakastemustikoita PALJON reunoja ei edes näy.
Ainakaan melkein.

Oumaikaad, miltä näyttää?
No HYVÄLTÄ, eli juuri siltä miltä maistuukin ;)

Puoliksi syöty, nom!

Ilo on ohi, mutta voi mikä ilo se olikaan <3

Illan päätteeksi iso lasillinen Pepsimaxia ja pari jaksoa Big Bang Theoryy, kun mies aloitti vasta loppusyksystä katsomaan noita, ihan alusta. Nyt alkaakin jo kuutoskausi. Kertaaminen on kivaa :)

15.1.2014

Tyyli ennen kaikkea!

Kun mies tekee vaimolle kuntosaliohjelman ma/ke/pe ja sanoo keskiviikon olevan "vähän sellainen kevyempi", sitä miestä ei sitten kannata uskoa. Olen salin jäljiltä ollut aivan kuollut koko päivän. Ainakin päästiin takaisin Powerhouselle. Vaikka se onkin hiukan kauempana, se on silti tuttu ja turvallinen ja siellä on tilaa tehdä ja touhuta. Treenaaminen on yllättävän paljon kivempaa, kun ympäristö on kohdillaan. Olihan tuollakin aikoinaan aluksi vähän jännää ja vaikeaa, mutta tänään se tosiaankin tuntui kivalta ja helpolta. Jee.

Salin jälkeen en olekaan sitten osannut tehdä oikein mitään. Möllötellyt vain. Onhan sekin välillä aivan jees toki, mutta ei nyt joka päivä tartteis vaan möllötellä :D

Mulle tuli vihdoin maanantaina Threadlessilta joulukuun alussa tilaamani paidat. Okei, ymmärrän kyllä, että tässä välissä on ollut kaikenmaailman jouluja ja pyhiä, mutta yli kuukauden kesti tuolla paketilla, ei mene oikein kaaliin. Mutta tästä johtuen, piiiiitkästä aikaa paitakuva ;)

Furr Division, tän voi aina laittaa keikoille hämäämään musadiggareita :P

Ja sitten muodin huipulle! Mieheltä sain hienot leppardipöksyt joululahjaksi ja ne päällä pyöriskelen aina kotona. Harmillisesti he ovat muutamassa viikossa haalineet itseensä näppylöitä, mutta eihän se kotona haittaa ;)


Viimeisintä huutoa nämä pökät.
Villasukat ovat anopin käsialaa <3

Vielä haluan tähän näin laittaa todistusaineistoa eiliseltä kun vihdoin laitoin läppärin pois ja kissa tunki kainaloon.


Takana näkyy hienosti Ikeasta hankittu pöwwötyyny ja mun käden ympärille on kietoutunut äidin tekemä torkkupeitto.
Etualalla onnellinen ja uninen kiffa.

Tätä tää nyt sitten on!

Tuhma bloggaaja, tuhma! Taas on laiminlyöty blogia vaikka niin kovasti piti joka arkipäivä kirjoitella. Toisaalta, on varmaan parempi kirjoitella silloin kun sitä asiaa on ;) Sekä että, tätä tää on.

Nytkään ei ole kuvan kuvaa (pitäis varmaan ostaa joku oikea kamera, sellainen olis kyllä kauhean kiva olla olemassa) eikä oikein mitään jännittävää aihetta, mutta puuhailtu kyllä on!

Moni sarja on viimein palannut joulutauolta (ja ties miltä muilta tauoilta), osaa joutuu vielä pitkään odottelemaan, osa ehti jo tulemaan ja menemään (kyllä, Sherlock mainittu!). Pari uuttakin sarjaa haalittu katseltavaksi, toinen ihan ok (varsinkin Josh Hollowayn faneille), toisen katsoimme juuri ja voi morjens mikä meininki! Kyseessä on siis HBO:n uusi sarja True Detective eikä ole oikein kun hyvää sanottavaa ekasta jaksosta. Toki pääosaukkeleilla on varmasti tekemistä tämän asian kanssa, Woody ja Matthew osaavat hommansa ;)

Sarjojen katsomisen lisäksi on käyty pitkästä aikaa töissä, balettitunnit jatkuivat joulutauon jäljiltä, käytiin kuuntelemassa Kaisa ja Joni Jaakkolan yleisöluentoa ja sieltä saamassa vähän buustia ja muistutusta miten olis taas vähän järkevämpää tehdä asioita, showtanssitunnitkin jatkuivat ja Ikeassa käytiin tuhlaamassa mun joulu- ja synttärilahjaksi saadut lahjakortit.

Meillä oli yli viisi vuotta sellainen isoin musta Ikean Expedit-kirjahylly ja vaikka se olikin mielestäni ihan kiva huonekalu, olin alkanut vähän kyllästymään siihen ja varsinkin miten hankala se mun mielestä oli. Erityisesti siivoaminen oli tuskaa, ehkä meillä oli vaan liikaa tavaraa siellä. Joka tapauksessa, saatuani nuo lahjakortit, päätin tuosta vain että nyt on Expeditin aika etsiä uusi koti. Facebookin kirpparilta se sitten lähtikin ihan parissa päivässä. Yhtäkkiä olkkarin lattiat oli täynnä kirjoja ja CD-levyjä ja ties mitä härpäkettä ja sälää. No mutta kas, onneksi olin saanut nuo lahjakortit ja ihan yhtäkkiä sunnuntaina mies sanoi, että hän on saanut meille maanantai-illaksi auton lainaan. Ei siinä sitten kuin hirmuinen aivoriihi päälle. Ikeaan upposi kyllä lahjakortit ja vähän enemmänkin, kaikki toki tuikitarpeellista tavaraa. Osa kirjahyllyn korvaavista asioista on jo saatu asennettua, mutta kuvia ette saa ennen kuin kaikki on tarpeeksi valmista. On se touhottaminen kivaa, minä tykkään. Ai niin, ostettiin uusi suihkuverho, ei meinattu ensin uskoa kaveria suihkuverhoksi (puuvillaa ja polyesteria, eiks se oo niinku vaan joku vaate?), mutta tänään testasin ja hyvin hylkii vettä hän! Vaalea suihkuverho tekee myös pienestä kylppäristä tosi paljon valoisamman, jee!

Tanssitunnit tosiaan alkoivat taas tänään. Tässä asiassa tauko ei kyllä tee hyvää. Jalka ei nouse, aivot ei muista, keho ei muista, kaikki tekeminen on kankeaa, voi että miten noloa. Oonko mä muka aina näin huono? Miten tää on muka näin vaikeeta? Pitääpä toivoa, että keho ja aivot ottaa jossain vaiheessa kiinni, muuten on ikävä kevät edessä. Mä olen kyllä tosi itsekriittinen ja omistan huono itsetunnon, ei sitä ole vaikea myöntää. Aina ahdistun kun en osaa ja vaadin itseltäni ihan järjettömiä suorituksia. Kuvittelen olevani kaikkia muita huonompi. Tätä tää vaan on! On parempia päiviä ja on huonompia päiviä, niinkuin kaikilla. Onneksi tanssiminen on vain harrastus ja pitäis taas uudestaan ja uudestaan opetella se tekemisestä nauttiminen. Ehkä mä sit taas joskus huhtikuun lopulla löydän sen nautinnon suorittamisen sijaan.

Sellaista sanaoksennusta tänään, lämpötilan laskettua olen myös saanut itselleni aivan uuden asian, sylikissan. Se pyrkii sylkkyyn aina iltaisin kun läppäri ei valtaa mun syliä, taidankin taas testata miten tuo tänään onnistuu ;)

Siitä suloista laululintua pakkasyöhön.



9.1.2014

Tyttöjen juttui

Niinkuin tuossa taannoin tuli selväksi, mä en ole kauhean hyvä mitä kauneudenhoitoon tulee. Olen myös toisinaan erittäin huono syömään hyvin ja varsinkin sellaista ruokaa mikä tekee keholle hyvää. Yleisesti ottaen mun nähdäkseni se, mikä tekis keholle hyvää tekis myös iholle ja ulkoiselle olemukselle hyvää. Ja yritänhän minä, mutta kun jätski on niin hyvää. Ja karkki. Jne jne jne. No mutta ainakin mä yritän ja sekin on enemmän kun ei mitään. Onneksi tulee treenattua paljon, muuten tilanne olisi varmasti aikamoisen hurja.

Kauneudenhoitoon en ole kummemmin paneutunut koskaan, osaksi varmasti siksi, ettei ole koskaan ollut kummempia iho-ongelmia ja osaksi taatusti siksi, että olen aina ollut melkoinen poikatyttö. Vieläkin välillä tuntuu etten ole tarpeeksi naisellinen, tai ainakaan niin naisellinen kuin tässä iässä pitäisi. Meikkaamisenkin olen aloittanut vasta viimeisen viiden vuoden sisällä, se merkitsee siis lähinnä sitä, että laitan ripsiväriä että silmät eivät jäisi huomiotta :D Joulukuussa ostin myös elämäni ensimmäisen bb-voiteen, sitä on kiva laittaa töihin, näyttää toivottavasti vähän freesimmälle. Tummille silmänalusille en ole vieläkään tehnyt mitään, pitää vielä sitä opetella ja tutkailla, että miten ne saisi näppärästi ja kivasti peitettyä ;)

Olen tässä viimeisen vuoden aikana kuitenkin löytänyt kolme iki-ihanaa kauneudenhoitoon liittyvää asiaa joita noudatan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Kuorintahommia, hiustenhoitoa ja viimeisimpänä suun kokonaisvaltaista hoitoa. Kaikki nämä hoituvat suhteellisen luontaisilla aineksilla ja kaikista olen huomannut hyödyn. Tuon oil pullingin aloitin vasta maanantaina, en tuon hampaiden valkaisun takia kuitenkaan pelkästään, mutta se hampaiden valkaisu oli ensimmäinen asia minkä olen huomannut. Ihan uskomatonta, meitsi purskuttelee aamulla vartin ja yleensä kellertävä purukalusto on joka päivä hieman valkoisempi, ihan niin että mieskin sen jo huomasi. NELJÄSSÄ PÄIVÄSSÄ! Revitään siitä huumoria. Toki en tiedä mitä hammaslääkärit ja -hoitajat ovat asiasta mieltä, mutta en voi kuvitella että tällainen luonnonmukainen menetelmä olisi kauhean huonoksi hampaille :)

Jonkun kivan, helpon ja suhteellisen luonnollisen systeemin haluaisin löytää vielä naamalle, sellainen olisi kivaa. Kyllä tässä alkaa huomaamaan, että pikkuhiljaa tuo naamari alkaa vanheta, liittynee jälleen muinoin mainittuun kolmenkympin kriisiin :D Puuh, ranccaa tämä ikääntyminen. Ennen ei tarvinnut miettiä kun vaan oisko hiukset kiinni vai auki. Nyt pitää oikeesti laittaa naamaan jotain rasvaa, voiluoja.

Olin rohkea ja otin itsestäni kuvan just sen näkösenä kun tänään olen ollut.
Tässä on 31-vuotiaan naama ja hapsottavat hiukset.
Yritin hymyillä kun se on ihan kivaa kuitenki :D

Saatiin vihdoin keittiöön verhot.
Vuosi ollaankin tässä ykköskerroksessa esitetty naapureille keittiöteatteria.
Mies valitsi kuosin, on se hieno, Merkkari halus esitellä.

8.1.2014

Ei lähe

Mulla ei oo tänään oikeen mitään asiaa. Oli niin raskas sali (vaikka sen piti olla sellanen vähän kevyempi kun ei ollut mitään yhtä isoa liikettä) etten pariin tuntiin sen jälkeen saanut puhuttua mitään. Sit olen vaan katsonut ohjelmia ja istunut sohvalla, yrittänyt syödä silloin kun on ollut syömisen aika. Jännittävää siis kerrassaan.

Tämän päivän perusteella voin kuitenkin kertoa, että BBC:n minisarja The 7.39 kannattaa katsoa. Se oli kovin jännä, mutta samalla valloittava, hahmot oli tosi hyviä ja uskottavia, kyllä britit osaa. Tämän päivän perusteella osaan myös sanoa, että olen löytänyt toimivan mikromukikakun reseptin joka ei myöskään ole kaloreilla pilattu. Osaan myös sanoa, että haluan tämän tai tämän, kun tolla puhelimen kameralla kuvien ottaminen on näemmä aika turhaa eikä niistä tule hyviä kuin tuurilla. Molemmat on myös kamalan söpöjä, niidenkään hyvyydestä en toki tiedä, mutta varmasti tulee parempia kuvia kuin tolla satatuhatta kertaa lattialle pudonneella Lumialla :D

Loppuun ihastuttavan kaunis kappale, johon tutustuin katsoessani In The Fleshiä (kakkoskautta odotellessa...) viime keväänä. Video on yhtä masentava kuin biisikin...


 

7.1.2014

Kävin elokuvissa

Kyllä! Elokuvissa on käyty, kahdesti tässä kuukauden sisällä. Oon oikea kulttuurihirmu, aivan selvästi :D Miestä on jotenkin niin kauhean vaikeaa saada elokuviin, kun se nukahtaa niin helposti, menin sitten vaimon kanssa molempiin.

Ensimmäinen oli tuo paljon puhuttu ja odotettu (vai odottiko sitä joku?) Hobitti - Smaugin autioittama maa. Pistettiin oikein kunnon kolmedeemeiningit ja iloksemme huomattiin Plevnan vaihtaneen 3D-lasit kevyempiin ja vähän mukavampiin yksilöihin. Ei siis sattunut päähän eikä nenukkiin. Mutta kappas niin, itse elokuva sitten. En mä tiedä, ei mulla oikeasti ole kauheasti sanottavaa noista, edelleen aika naurettava ajatus tehdä 300 sivun kirjasta kolme yli kahden tunnin elokuvaa. Ne ovat pitkäveteisiä ja kaikki kohtaukset ovat aivan ylipitkiä. Tässä nimenomaisessa leffassa kävi vielä jotenkin niin kauhean nolosti, että alun kievarikohtaus näytti ihan oikeasti Emmerdalelta. Ei sitä oikein osaa selittää sen paremmin, kuvalaatu oli liian kirkas niinkuin telkkarisarjoissa, jotenkin vaan nauratti kauheasti. Elokuva ei olis tietenkään ollut minkään arvoinen ilman Martin Freemania joka mun mielestä taisi pelastaa koko höskän, taas. Siinä on kyllä uskomattoman taitava mies, joka on nyt tammikuussakin taas todistanut parhautensa uusissa Sherlock-jaksoissa. Niitä kaikki ovat odottaneet, kaksi vuotta jopa. Eli kaiken kaikkiaan sanoisin, ettei leffa ollut odotusten arvoinen (tosin mä en edes siltä kauheasti odottanutkaan). Toki rakennukset ja luonto ovat hienoja, mutta jos sellaisia haluaa katsoa, voi kuluttaa aikaansa dokumenttien parissa ;) Eipä sillä, kyllä mä sen kolmannenkin osan meinaan vilkuilla, täysin ilman odotuksia, tietenkin.




Lopputekstien biisiä voisin toki kehua, se oli kaunis. Multa on jotenkin tuo Ed Sheeran mennyt aivan ohi. Olen toki nähnyt jäbän kuvia intternetissä ja kuullut nimen, vaan siinä se on ollutkin. Onneksi siis oli tuo biisi lopussa, pojulla onkin vallan kaunis ääni, pitänee tutustua lähemmin tuotoksiinsa ;)


Vuoden ensimmäisenä päivänä suunnistimme vaimon kanssa taas leffateatteriin ja mikäpä parempi tapa aloittaa vuosi, kuin toivomalla lunta ja katsomalla Frozen. Iiiiiih. Kolmedeehän tuokin oli ja kuinka onnistunut sellainen! Mulla ei tuon elokuvan kohdalla ollut mitään odotuksia ja voi miten ihana se oli. Toki kesken leffaa käännyin ystäväni puoleen ja kuiskasin, että "mies vihais tätä leffaa ehkä eniten", mutta eihän se ollutkaan mikään poikien leffa :D Erityiskiitokset menevät ihastuttavalle lumiukko-Olafille ja Sven-porolle. Ihan huikeita one-linereita ja pidempiäkin vitsejä ja leffassa oli tosi upeita kohtauksia ja hyvä biisejä. Tärkeimpänä elokuvassa oli myös tyttöenergiaa, kaikkeen ei aina tarvita sitä rinssiä, vaikka on sekin ihan kiva olla olemassa tietty. Oon ihan Frozen, missä on mun kylmä ja superluminen talvi? Onhan se vielä tulossa, onhan?


Erityisesti tykkäsin ylhäällä olevasta biisistä. Misun ääni ei oo niin perus-Disney, ainakaan mun mielestä, siitä löytyy ihania erikoisia värejä ja se on kuitenkin tavallaan vähän erilainen. Iiiiih, ihastuttavaa.

6.1.2014

Joulu Kanarialla

Niin me tehtiin. Vietettiin joulu miehen ja sen perheen ja muiden sukulaisten seurassa Gran Canarialla, Maspalomasissa. Aikaisemmin ainut joulu poissa Suomesta oli yhdeksän vuotta sitten kun asuin Lontoossa ja äiti tuli käymään. Silloin oli kuitenkin jouluista, nyt oli lämmintä ja aurinkoista. Ja voi mikä onni, että ne myrskyt olivat jo historiaa meidän paikalle päästessämme.

Usein ulkomaan reissuilla ihmiset taitavat bailata auringonnousuun ja nukkuvat sitten päivät rannalla. Meidän meininki meni hieman erilailla. Paria poikkeusta lukuun ottamatta päivät olivat hyvinkin samanlaisia. Kasilta ylös ja lenkille auringonnousuun (jep!), suihku, aamupala, altaalle. Altaalta sitten jossain vaiheessa kauppaan, mistä haettiin vettä, pepsi lightia (siinä kaupassa ei ollua maxia!), jotain sipsiä ja naposteltavaa, yleensä erimakuisia mentoksia. Altaalla oleilu päättyi siinä viiden pintaan viimeistään, siitä suihkimaan ja iltaruualle. Harvemmin touhuttiin ruuan jälkeen enää muuta ja kasin/ysin aikoihin meidän perhe oli ainakin niin poikki, että nukkuminen oli ainut järkevä asia. Sitäpaitsi aurinko laski jo kuudelta, sen jälkeen oli vilu (vaan +18) ja kauhea väsy.

Lähtiessä mulle sanottiin, että altaalla pitää juoda piña colada, kävin sitten sellaisen hakemassa allasbaarista.
Täti meni pahvimukin kanssa sellaisen koneen eteen ja painoi nappulaa.
Sieltä sitten tuli juoma.
Niin.
Miehen veli osti mojiton, se tuli muovikupissa, sen pohjalla oli jotain pinkkiä.....

Erään ekskursion seurauksena löytyi iso pullo Breezeriä.
Ihmettelin kun se maistui vähän oudolle, ihan hyvää oli mutta ei niin hyvää kun yleensä.
Siinä oli rommin sijaan hedelmäviiniä.
Höh.

Iki-ihanat Riesenit oli pakattu kuin konvehdit.
Siitä tuli hyvä mieli.
Ne oli niin söpöjä.

Miehen pylly meni jumiin, veli korjasi.

Allasbeibe :P
Huomaa pisamat!

Poikkeuspäiviä oli kaksi. Yhtenä päivänä mentiin vesipuistoon miehen ja sen veljen kanssa. Koko reissulta olin eniten odottanut vesipuistoa, eikä se pettänyt. Ei ollut ehkä niin hurja kuin Rodoksen vesipuisto, mutta kyllä se kelpasi. Tosi moneen piti vaan mennä kahdestaan, se oli vähän tyhmää tavallaan kun aina yksi joutui sitten odottelemaan. Mutta kyllä siellä aikaa sai kulumaan ja kivaa oli. Mies löi toki päänsä yhden altaan pohjaan kun piti vähän hölmöillä. Onneksi mitään vammaa ei jäänyt, ainakaan näkyvää :P Vesipuistossa olisi päässyt myös maksua vastaan uimaan merileijonan kanssa. Katselimme pitkään kun muut uiskentelivat ja tekivät temppuja altaassa, mies kysyi multa monta kertaa haluaisinko mennä ja joka kerta sanoin että emmää... Takas hotellille päästyämme mä olin kuitenkin eri mieltä, sepä oli sitten liian myöhäistä. Mies sanoi, että seuraava loma suunnitellaan niin, että etsitään maailman hurjin vesipuisto ja mennään sinne. Mulle käy!

Pojat sai vesipuistosta 0.75 kaliat, ne oli tosi onnellisia.
Mä olin silti niitä onnellisempi mun 0.75 Pepsimaxista :D

Rakkautta altaalla :D

Kun aurinkorasva ei vaan riitä.

Toinen poikkeuspäivä oli viimeinen kokonainen päivä Maspalomasissa. Aamu oli ihanan aurinkoinen eikä tuullut lähes lainkaan joten päätimme vihdoin mennä rannalle asti. Ja voi mikä harmi olisi ollut, jos sen olisimme jättäneet väliin. Rannalla aurinkotuolissa on ihan eri tunnelma kuin altaalla aurinkotuolissa. PLUS hei oikeesti, Atlantti! Käytiin monta kertaa kahlaamassa aaltoihin ja hyppimässä niihin, yksinkin siellä kävin kun muut eivät koko ajan jaksaneet. En pysty oikein sanoin selittämään sitä tunnetta kun kahlaat pikkuisen kauemmaksi kun ne kaikki muut aaltojen odottelijat etkä horisonttia kohti katsoessasi näe muuta kuin merta ja aaltoja. Yksi parhaista fiiliksistä maailmassa, mulle ainakin. Mä olisin kauheesti halunnut mennä surffikurssille, siellä olis ollu sellainen missä olis ollut surffailua ja joogaa, mutta mies oli sitä mieltä et ne on ihan rupusia eikä sellaisiin kannata laittaa rahaa. Toki hän oli myös sitä mieltä, että hän opettelee YouTubesta miten surffataan ja sitten joskus tulevaisuudessa voi opettaa mullekin. Nähtäväksi jää.


Ei paskemmat juoksumaisemat :D

Toi meri vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Kyllä huomaa, ettei tanssitauko oikeen ole tehnyt venyvyydelle tällä kertaa kauheen hyvää...
Johtuiskohan siitä, etten oo muistanut venytellä ihan kauheesti.....


Aamuauringon paisteessa oli kyllä venyttelykin aivan ehanaa.

Kyllä se spagu sentään menee pohjaan :D

Hotellikissa tervehti terassilla.
Kauhean tuttavallisia nämä kaverit, olisivat koko ajan tulleet sisään jos oltais päästetty :D

Todiste, että oltiin rannalla ja siellä oli hiekkaa :D
Viimeisenä iltana mentiin myös muualle syömään. Meillähän oli puolihoito, mikä tarkoitti järjetöntä määrää ruokaa. Aamiainen ja illallinen noutopöydästä ei yleensä tarkoita sitä, että kohtuus säilyy. Niin kävi tuollakin, oli aika täysinäinen olo joka päivä. Oltiin varattu Maspalomasin keskustasta italialaisesta ravintolasta pöytä. Niin, tämähän oli tosiaan joulupäivä, tarkoitti sitä, että kaikki paikat olivat tupaten täynnä ja se myös näkyi. Hotellin noutopöytäravintolan jälkeen oli mieletöntä olla sellaisessa puljussa jonka kaikki tarjoilijat olivat äärimmäisen taitavia ja kohteliaita. Kaiken lisäksi lähes kaikki taisivat olla vanhempia miehiä. Hassua, hienoa ja erilaista kuin Suomessa. Ruoka oli hyvää, jälkiruoka oli jättimäinen, masut täynnä lähdettiin pimeän yön syliin, eikun siis takaisin hotelliin, nukkumaan tietenkin :D


Tuolla aalloissa näkyy tuollaisia pieniä mustia pisteitä, ne on surffareita.
Siellä auringonlaskun ratsastajat sitten odottelivat sopivaa tilaisuutta.

Mun sipulikeitto.
NAM!

Neljän juuston gnocchi, nam.
NAM!

Tilasin sitten jäätelön.
Ajattelin tyhmänä annoksen olevan sellanen pieni ja kiva.
Pään kokoinen ei ole ihan kauhean pieni, mut oli se ihan kiva kyllä :D
Viimeisenä päivänä käytiin uimassa, minä kilsan ja mies 600 metriä. Siinä ehdittiin sitten vielä makoilla auringossa päälle tunnin kunnes lähtö tuli. Lentoasemalta löytyi se ihana asia, mitä Helsinki-Vantaalta en suurista odotuksistani huolimatta saanut. Mocha Frappuccino <3


Isoin koko tietenkin :D

NOM!
Rouva oli ihan valmis lähtemään kotiin.
Hyvä reissu, onneksi tuli tehtyä. Parasta lomailussa taitaa siltikin olla se, kun pääsee kotiin :D

2.1.2014

Oli synttärit

No niin, mä olen nyt ollut pari viikkoa 31. Se on kamalaa, en tykkää edelleenkään siitä, että mun ikä alkaa kolmosella. Ei tän näin pitänyt mennä :D

Synttärijuhlat olivat mun ja miehen (tyyppi on nyt 30, huh huh, vanha äijä!) yhteiset, sieltä ei pahemmin kuvia irronnut. Meidän olohuoneesta löytyi diskopallo, uv-valo sekä ihana erivärinen ja palloinen valonauha. Makkariin vaihdettiin punainen valo ja eteisessä oli vihreää. Tämä kaikki oli miehen ideaa, hän yhtäkkiä ennen synttäreitä innostui ihan kamalasti laittamaan kaikkea. Mutta kas, kyllä minäkin laitoin, kakun ainakin. Ja meidän vaimo tuli ja teki miniminijouluhakaristejä, ne oli vallan näppäriä, pitää muistaa tulevaisuudessakin ettei niiden tarvii olla niin järjettömän isoja. Suolaisina tarjoiluina löytyi sipsukkaa ja kaksi margaritapizzaa. Voi kyllä vain! Miekkonen kävi ennen kemuja hakemassa jostain lähikebulasta pizzat, kylläpä ne maistuivat. Samainen miekkonen myös valmisti boolin hankkimaansa lastenammeeseen. Boolista löytyi herran nuoruudenrakkaus, Omppuviini, jonka lisäksi hän lorautteli mukaan Tapio-viinaa ja jotain limpparia. Mun mielestä se maistui basilikalle, tyydyin juopottelemaan mun ihanalla brachetto-kuoharilla, voi nam!

Siitä.
Kakun nimi on osuvasti Better Than Sex.


Kakku on siitä kiva, ettei sitä tarvinnut millään lailla viimeistellä <3
Päältä löytyy Daim-rakeita, voi nam, hyvää oli, mutta ei ehkä niin hyvää kuin nimi väittää ;)

Niin, ideana tuona iltana myös oli, että vieraat olisivat piirrelleet meidän iki-ihanaan liitutauluseinään. Toisin kävi. YKSI vieras otti liidut käteensä, eikä meidän seinä ollut enää entisensä. Me ei voida enää ikinä piirtää tai kirjottaa siihen itse mitään. Kiitti!

Vai poistaisitko itse moisen?
Ilta päättyi Doriksen tanssilattialle. Ja voi kuinka me tanssimme, kolmeen tuntiin ei poistuttu tanssilattialta lainkaan. Mun pitsinen juhlapaita olikin sitten vain yhden illan paita, se repeytyi kun jäi tanssiessa mieheeni kiinni xD Oli se sen arvoista toki! Hyvät kemut!

1.1.2014

Uusi vuosi, tyhjä purkki

Hyvää uutta vuotta! :D

Löysin Tumblrista tällaisen!

PURKKI!

“Start on January 1st with an empty jar. Throughout the year write the good things that happened to you on little pieces of paper. On December 31st, open the jar and read all the amazing things that happened to you that year.”

Alotin tän nyt tänään, olen niin iloinen, että löytyi tällainen hyvä idea! Oon kaivannut tosi paljon jotain millä sais vähän väkisin itselleen jotain positiivista elämään kun tunnun olevan usein jonkin verran negatiivinen. Tästä sitten uuteen vuoteen, onpa kivaa! :D

Mun purkki on vielä vähän tyhjä, onhan vasta eka päivä :D