31.8.2013

"Luonnon oma karkki"

Mä osti eilen raakasuklaata, mintulla höystettyä. Ajattelin että kun sitä kaikki nyt niin kovasti kehuu, niin pitäähän sitä sitten testata. Voi morjens, niinkun hei oikeesti. Kyllähän se niinkun tavallaan suklaalta maistui mutta siihen se sitten jäikin. Mä rrrrakastan tummaa suklaata, syön sitä sata kertaa mieluummin kun maitosuklaata, mutta ei tämä kyllä tummasta suklaasta mennyt. Jotenkin tuntui sille kun olisin mörssännyt mintulla ja suklaalla maustettua voin palasta suussani. Ja jotain ihmeellisiä pienen pieniä rakeitakin siellä oli joukossa. Tumma suklaa sulaa suussa, vaikka se olisi sitä 90%, se sulaa kielen päälle. Raakasuklaa ei selvästikään tunne tällaista toimintatapaa. Se on vaan sellaista rakeista mössöä mikä ei sula vaikka miten pureskelet. Toisekseen en myöskään ymmärrä sen terveysansioista yhtään mitään, siinä taitaa olla enemmän kaloreita ja rasvaa kuin tavallisessa suklaassa. Mikä siitä raakasuklaasta muka tekee sitten niin taivaallisen hyvää ja ultimaattista herkkua? Mä en tuota rakkautta ainakaan löytänyt...

Tästä päästäänkin sujuvasti tuohon otsikkoon. Mä en kestä termiä "luonnon oma karkki", mun mielestä siinä ei ole mitään järkeä. Mä tykkään hedelmistä ja marjoista ja mä tykkään karkista. Mun mielestä niitä ei kuitenkaan tule keskenään sekoittaa. Hedelmä on hedelmä, marja on marja ja KARKKI ON KARKKI! Hedelmässä ja marjoissa on kivaa hedelmäsokeria ja ne tulee tuolta jostain puusta tai maasta tai pusikosta ja ne on kirpeitä ja makeita ja niissä on kaikissa omia hyviä juttuja. Karkki on tehty kamalasta yöksokerista ja se on teollista ja siinä on kaikkea pahaa ja hirveesti lisäaineita ja se on silti kamalan hyvää. Puhutaan hei asioista niiden oikeilla nimillä, jooko. Eihän siinä oo mitään pahaa että hedelmistä tykkää, miksi väittää että ne on "luonnon oma teollisesti tuotettu lisäainepommi"? Mmm, tekeepä kovasti mieli vesimelonia, harmi että niiden aika taitaa olla taas hetkeksi ohi. Höh.

Me käytiin tänään sushibuffassa, niinkuin monesti lauantaisin on tullut tehtyä. Siellä oli uusia susheja, ne olivat hyviä. Kiva että valikoimaa oli vähän lisää :)

Jaettiin ukkelin kanssa tuo keskimmäinen lautanen, siinä oli niitä uusia susheja.

Sushin perään kävimme asematunneliin avatussa Foodstationissa vähän katselemassa mitäpä sieltä löytyykään. Oli toki pakko hakea Minetistä pari palloa jädeä, ei siitä ohikaan voi kävellä. Ukkeli söi toffeejäden, minä vetelin kitusiini pistaasia ja minttusuklaata. Kuvaa en ehtinyt ottamaan, jäätelö vei voiton. Harmillisesti pitää nyt kertoa että hinnat olivat jonkin verran korkeammat kun Mustalahden sataman kipsassa. Taisi olla jopa niin että euron enemmän sai pulittaa yhdestä pallosta. Se on aikamoista. Toki tuo sijainti varmasti ratkaisee, harmitti se silti vähäsen. 

Huomenna on syyskuu, sanotaan sille moi, se on ihan kiva tyyppi sekin.

Päivän paita threadless.com. Ylhäällä kivasti lintuja, alhaalla verta ja zombeja, hyvä yhdistelmä ;)

30.8.2013

Parisuhdepohdintaa

Me ollaan Heikin kanssa oltu nyt kolme vuotta naimisissa, viime viikon tiistaina oli meidän hääpäivä oikein. Unohdin tietty kirjoitella asiasta yhtään mitään kun oli tuolloin töissä niin kauhea ryysis ja väsytti illalla ja jaada jaada jaada. 

Avioliitto on siitä jännä asia että sitä pitää jostain syystä aina puolustella. Että miksi ihmeessä me ollaan menty naimisiin. No oikeasti eniten siksi että se oli mulle tärkeä asia, tuo turvaa ja ihan realistisesti ajateltuna, siitä on hyötyä myös jos toinen vaikka ottaa ja kuolee. Kaikesta huolimatta se taloudellinen etukin vaan on jokaiselle tärkeää, sanot mitä sanot. Tottakai tietenkin Heikkikin naimisiin halusi, mutta se ei ollut sille mikään ensisijainen juttu. Onneksi mulla on tollainen mies joka tykkää siitä että mulla on hyvä ja turvallinen olla. Mua on vaan pitkään jo huvittanut että ystäväpiirissä ostetaan asuntoja ja hankitaan lapsia mutta missään nimessä ei voi mennä naimisiin koska se on se ultimaattinen sitoutuminen.

Anteeks mitä?

Me ei todellakaan olla eroamassa ikinä, mutta jos niin sattuisi käymään, meitä ei toisiimme sitois enää mikään. Samaa ei voi sanoa keskenään lapsia ja asuntolainaa hankkineista. Toki sen asuntolainankin voi pistää sitten toisen niskoille, vai voiko? Ja voihan sen lapsenkin jättää toisen harteille, mutta millainen vanhempi sellainen ihminen sitten on? Mun mielestä me ollaan kaikista näistä ihmisistä eniten edelleen kakaroita, asutaan vuokra-asunnossa kissan kanssa, ei ole mitään tollaisia aikuisten ongelmia niinkuin asuntolaina ja lapsi. Siitä huolimatta meitä pidetään omituisina kun ollaan menty naimisiin. Jännää miten päälaellaan monet asiat on.

Joku vois tähän nyt sitten sanoa sen vanhan kunnon "en mä tarvitse mitään paperia todistaakseni että rakastan jotain". Joo, en minäkään, eikä se ole se paperinpala mikä meitä yhdistää vaan meidän rakkaus ja se että me tykätään toisistamme ihan ältsisti paljon ja ollaan hyviä ystäviä, aivan bestiksiä. Lässynlässynlää. Ei avioliitto, eikä yksikään parisuhde, aina ole helppo. Kaksi ihmistä saa aina aikaiseksi kärhämää ja jos ei saa niin hyvä niille. Mä tiedän etten ole mikään helppo ihminen aina ja kitisen ja kiukuttelen paljon, mutta niin tekee Heikkikin. Sen kun molemmat tietää ja tunnustaa, on aina paljon iisimpää. Mutta se paperinpala... Niin, kuten mä tuolla aikaisemminkin yritin sanoa, elämässä tapahtuu odottamattomia asioita, ikäviä asioita, kivoja asioita, mille me ei vaan mitään voida. Niissä tilanteissa asiat eivät ole niin vaikeita ja hankalia kun on tuollainen virallinen todistus siitä että me kuulutaan toisillemme. Ja hei, kamoon, on se hauskaa olla rouva. Mä oon ainakin tykännyt.

Huomenna on kuusi vuotta meidän ensitapaamisesta, yleensä ollaan juhlistettu tuota mäkkärikäynnillä koska siellä Hämeenkadun mäkkärissä me syötiin keskellä yötä kuusi vuotta sitten ja Heikki pirskotteli päärynäpirtelöä mun päälle. Voi elämä että se oli muuten ärsyttävä jätkä silloin. Silti mä tykkäsin siitä jotenki kauheesti ihan heti, ehkä mä tiesin jotain mitä muut ei.....


Päivän paita on mun maailmanparannuspaita sevenly.orgista, tällä pelastin lapsia joltain orjuuttamiselta. Hyvä minä! Tsekkaa muuten ihmeessä sevenly, siellä on ihan mahtavia paitoja ja niillä ilmeisesti saa oikeesti hyvää aikaiseksi :)

29.8.2013

Elokuvissa

Meidän perhe kävikin tänään elokuvissa. Kun puhun meidän perheestä, tarkoitan toki itseäni, Heikkiä ja Iisaa. Ihana tiivis kolmikko, meidän perhe. Nauttimamme elokuva oli Kick-Ass 2, olin tuota pätkää jo hetken aikaa odotellutkin. Pettymystä emme joutuneet kokemaan, väkivaltaa, tarinaa ja hyvää läppää riitti. Tämäniltaista kokemusta edelsikin 3D Wolverine muutama viikko sitten Iisan seurassa. Heikki ei tuolloin jaksanut lähteä leffaan, hän oli vähän väsynyt. Elokuvissa olisi kiva käydä enemmänkin, mutta kun se on niin kovin kallista. Stockmannin hulluja päiviä odotellessa, voi taas ostella halpoja sarjalippuja.

Taisin jo aikaisemmin mainita rakkaudestani elokuviin ja DVD:itä meidän taloudesta löytyy monen monta. Myös tuo Kick-Assin ykkösosa on hyllyyn haalittu. Kaikista noista levyistä Heikki on ostanut ehkä kolme, minä loput. Ehkä niitä nyt ei keräilijän näkökulmasta ole monen monta, yksirivisen Expedit-hyllyn niillä kuitenkin täyttää, kummaltakin puolelta.

Olen ottanut tavakseni ostaa vain elokuvia jotka ovat hyviä, sellaisia joita voi katsoa monta kertaa, uudestaan ja uudestaan. Ajatuksena toki on myös se ettei hyllyssä sitten ole turhia leffoja jotka jäävät katsomatta. Yhdestäkään leffasta en ole yli kymppiä maksanut, tilaan niitä aina play.comista silloin kun löytyy halvalla. Ja löytynyt on! Monta suosikkia koristaakin kokoelmaani, muutama huti on tullut myös tehtyä.


Jos pitäisi valita vain viisi ehdotonta suosikkielokuvaa, sellaisia joita voi katsoa uudestaan ja uudestaan kyllästymättä, lista olisi kutakuinkin seuraavanlainen:
Elokuvia ei ole numeroitu koska niitä ei voi oikein verrata toisiinsa, kovin erilaisia kun ovat. Toisekseen, ne ovat kaikki erinomaisia, en halua edes laittaa niitä mihinkään järjestykseen ;) Ja hei, osaan laskea, viisi on vaan liian vähän! :D

Suurin hutiostos jonka olen ikinä tehnyt oli Notebook. Kulutin kyseiseen rainaan kolme kovalla vaivalla ansaittua euroa JA kaksi tuntia joita en koskaan saa takaisin. Iisan ja Heikin kanssa istuimme sohvalla, kierimme epäuskossamme hyvin epämukavina sohvalla lähestulkoon suut auki. Miten noin kamala elokuva voi olla niin pidetty tyttöjen keskuudessa!? Ei Ryan Gosling nyt niin hyvännäköinen ole! Jos katsot elokuvaa Ryanin vuoksi, katsoisit nyt edes sellaista missä herran näyttelijänlahjat pääsevät kunnolla esiin. Voin tästä aivan hetimiten suositella vaikka Lars and the Real Girliä, aivan järjettömän hyvä leffa synkällä huumorilla höystettynä. Jos et tarvitse Ryania ja kaipaat vain herkkää romantiikka hyppysellisellä komediaa, katsoisit vaikka Love Actuallyn. Elokuva on kenties vanha, mutta se toimii. Näyttelijäkaartista löytyy vaikka ketä ja jopa ärsyttävimmät heistä on roolitettu juuri oikein. Noin, ei ole vaikeaa löytää hyvää elokuvaa huonon tilalle ;)

Tulen jatkamaan elokuva-aiheesta vielä monesti, liikkuvat kuvat ovat niin lähellä sydäntäni, niistä riittää aina kerrottavaa ja pohdittavaa. Syksyn aikana ensi-iltaan on ainakin tulossa Thorin kakkososa (Marvel-elokuvat ansaitsevat satamiljoona sydäntä) ja paaaaljon odottamani This Is the End. Viimeksi mainittuun voikin alkaa valmistautumaan pikkuhiljaa katsomalla iki-ihanat elokuvat Your Highness ja Pineapple Express.


Päivän t-paita threadless.com, Heikki lisäsi oman Jylyfest-lippiksen päähäni, ihan tosta vaan, huvikseen.

28.8.2013

Unelmia

Musta tuntuu että tää viikko on vaan yhtä maanantaita. Ei vaan lähde käyntiin ja ollaan jo puolivälissä. Toisaalta on kiva että ollaan jo puolivälissä, se tarkoittaa sitä että kohta on jo syyskuu :)

Olen tässä viime aikoina taas joutunut kovasti pohtimaan omia unelmiani ja mitä mä haluaisin elämältäni. Jotenkin tuntuu että nämä samat asiat pyörivät jatkuvaa ympyrää ja tulevat jollain lailla uudestaan ja uudestaan naaman eteen lällättelemään kun en ole taaskaan tehnyt asioiden eteen yhtään mitään. Niin, tämä ei ole siis mikään positiivinen kirjoitelma, mun unelmat tuntuvat aiheuttavan enemmän ahdistusta ja surua kuin mitään iloa ja onnea. Sehän on sitten taas ihan omaa vikaa, ainakin osittain.


Mä olen pienestä asti tanssinut ja olin musaluokalla lukion loppuun asti. Laulaminen, itseasiassa musiikki ylipäänsä kaikissa muodoissaan ja tanssiminen on mulle olleet aina sellaisia energian ja luovuuden purkukeinoja. Ne ovat asioita joista mä olen nauttinut pienestä asti, oppinut niillä ilmaisemaan itseäni ja purkamaan kaikkia tunteita, hyviä ja huonoja. Aina mä kuvittelin saavani moisista itselleni ammatin jollain lailla, hetken mulla männävuosina tanssiin tavallaan liittyvä ammatti olikin, se taisi olla sellanen kerran elämässä tapahtuva onnenkantamoinen joka kesti vain muutaman hassun vuoden. Ja kun samalla kävi koulua niin ei se jotenkin ollut pelkästään sitä "unelman elämistä". Annoin ehkä periksi myös liian helposti, mutta toisaalta nyt jälkikäteen olen sitä mieltä, että ratkaisu oli mulle se oikea. Kuitenkin.

Musiikkiin liittyviä ihmisiä mulla on ollut ympärillä aina. Paljon kavereita joilla on bändejä, paljon uskomattomia muusikkoja. Paljon niitä ihmisiä jotka aina sanoivat että tehtäis mielellään musaa yhdessä jos ei olis kaikkea muuta etusijalla. Aina jäin jotenkin kaikessa kakkoseksi, aina mulle sanottiin että olen tosi hyvä laulamaan. Mutta eihän se riitä. Pitää osata kaikkea muutakin. Pitää osata kirjoittaa biisejä ja pitää osata soittaa ainakin kolmea soitinta. Pitää itse kyhätä bändi kokoon ja pitää olla valmiina vähintäänkin levyllinen biisejä. Myönnän, mulla ei ole sellaista kunnianhimoa ja pitkäjänteisyyttä että yksin pystyisin tuollaiseen. Itsekritiikki estää myös kirjoittamasta yhtään mitään, aloittaminen on vaikeinta ja mikään ei myöskään kelpaa itselle. Mä tarvitsen yhtä innokkaita ihmisiä antamaan lisäpotkua tekemisiin. Tarvitsen niitä ihmisiä jotka auttaa biisien tekemisessä. Ilmeisesti niitä ihmisiä ei ole tai sitten ne kaikki ovat tekemässä jo jotain muuta.

Mun mies on paras esimerkki kunnianhimosta ja pitkäjänteisyydestä, tuolla se nytkin keskellä yötä rämppää kitaraa ja kirjoittaa biisejä uudelle levylle. Miksei hänestä ole minuun hankautunut edes murusta tuollaisesta työskentelytavasta?

Itsehän olen jo tavallaan luovuttanut asian suhteen omalta osaltani. Olen tullut siihen tulokseen että joo, osaan laulaa mutta mun ääni ei ole tarpeeksi miellyttävä että ihmiset siitä pitäisivät. Ei se tekniikka vaan kaikkeen riitä. Itseasiassa tekniikkaa ei tarvitsisi laisinkaan jos osaisi kirjoittaa biisejä. Olen kuullut sellaista huhua että Suomessa ketään ei edes kiinnosta osaatko laulaa vai et, siltä se toki useasti tuntuukin. Suomessa menestyvät artistit ovat usein heikkoja laulajia mutta erinomaisia lauluntekijöitä, tai vähintäänkin sellaisia jotka osaavat siihen suomalaiseen tunne-elämään iskeä. Mun ongelma taitaa myös olla se, etten halua enkä tykkää laulaa suomeksi, en tykkää suomalaisista artisteista oikein lainkaan. Muutama poikkeus tietenkin löytyy, mutta ne ovat harvassa. Viimeinen suomalainen bändi jossa oli aivan uskomaton laulajatar on yhtye nimeltään Seksihullut. Istuttiin Turussa Klubilla ja kuunneltiin bändin soundcheckiä, oikein mitään odottamatta. Yhtäkkiä käsivarret kananlihalla kuiskasin Heikin korvaan että tuossa on aivan älytön nainen. Niinhän se olikin, keikkakin oli mieletön! Onni on, että osaan omasta onnettomasta ja kaiken luovuttaneesta osastani huolimatta nauttia musiikista silloin kun se on hyvää, myös silloin kun se ei ehkä ole niin hyvää mutta se osuu johonkin oikeaan osoitteeseen.

Ensi viikolla alkaa tanssitunnit, niitä olen koko kesän odottanut. Kehon kanssa luominen on se luontevin juttu mulle, en jaksaisi oikein edes odottaa enää. Onneksi tarvitsee enää laskea päiviä eikä viikkoja ;)


Taktisesti sivulta otettu kuva päivän t-paidasta. Nätisti muokattu Nyrkkitappelun paita horopaidaksi, tissit pääsee hienosti pääosaan xD

27.8.2013

Mielikuvitusmaailma

Mä olen tänään töistä huolimatta elänyt jossain hämärässä mielikuvitusmaailmassa. Jossain Night Valen ja Supernaturalin välimaastossa. Synkkää mutta siltikin hauskaa, jollain hyvin kieroutuneella tavalla toki. Töissä hiljaisina hetkinä huomasin pohtivani millaista olisi jos Winchesterin veljekset saapuisivat Night Valeen. Miten kävisi Cecilin, kuinka Carlosin täydellisine hiuksineen? Entä Khoshekhin, tuon miestenvessassa leijailevan kissan? Ei sillä että mulla olisi älyttömästi ollut töissä tänään aikaa mihinkään, silti noita ajatuksia mieleen juolahti. Pitäisköhän olla välillä vähän vähemmän netissä....Höpön löpön!

Poistin tänään myös kynsilakkoja sormistani kun ne yhden päivän jälkeen näyttivät sille ettei niille olisi viikkoon tehty yhtään mitään. Millä lailla ihmiset saavat kynsilakan pysymään monta päivää hyvännäköisenä? Mitä ihmeen taikatavaraa naiset käyttävät? Mä oon kyllä niin kujalla noiden kauneustuotteiden kanssa, ettei ole ihmekään etten itse tollasia taikatemppuja osaa enkä tiedä. Viime viikolla oli pakko kysellä ihan Facebookissa millä ihmiset peittävät silmänalusiaan, minä en sellaista ainakaan osaa tehdä. Siksi mä näytänkin hyvin usein sille etten ole kauheasti nukkunut, muka. Kätevä emäntä, ennen kaikkea.

Mulla on myös vasemman käden keskisormen kynnen alla mustelma, jätin sen eilen töissä aurinkovarjon väliin. Sattui niin paljon että meinasin oksentaa, nami. Tuntuu että mä joka päivä lupailen keksiväni jotain oikeaa asiaa, mietin tänään pitkään hyvää ideaa mutten kirjoittanut sitä mihinkään. En mä sitä enää muista.

Työn jälkeen ei pystyny oikein muuhun. Muki Indiska.

Väsytti muuten vähäsen. T-paita threadless.com, housut Carlings WinWin.
 

26.8.2013

Tikusta asiaa...

Ei mulla yleensä ole mitään maanantaita vastaan, tänään on vaan ollut jotenkin ihan vetämätön olo. Aurinko paistoi ja oli lämmin, mutta silti ei vaan lähtenyt päivä käyntiin missään vaiheessa. Töissäkin käväisin touhuamassa, ei se meinaa sitä että olisin vieläkään herännyt :D Ei muuten auttanut, että jätin sormet aurinkovarjon väliin, meinasin oksentaa kun sattui niin paljon...

Mä olen taas viime päivinä kärsinyt musaongelmasta. Ei oikein kiinnosta minkään kuuntelu, katselen mieluummin vaan telkkaria, tai kuuntelen Night Valea. Näitä musiikkiin liittyviä seiniä on tullut viime kuukausina usein. Haluaisin kuunnella jotain uutta musaa, mutta ne vanhatkin on hyviä, mutta oikeastaan mikään ei ole tarpeeksi hyvää eikä herätä minkäänlaisia tunteita mihinkään suuntaan. Mä rakastan musiikkia ja leffoja ja molemmat herättää usein tunteita ja saavat aikaan jopa fyysisiä reaktioita, senkin takia on ihan kamalaa ettei tällä hetkellä oikein mikään tunnu miltään eikä kiinnosta. 

Onneksi on hyviä sarjoja mitä voi katsella, ei ne nyt ole sama asia kuin leffat taikka musiikki, mutta kelpaavat siitä huolimatta mun tarpeisiin. Viime viikon aikana katsoin Supernaturalin kakkoskauden, mä saatan olla hieman tykästynyt Deaniin ;) Sarjoissa on hyvin harvoin oikeasti hyvännäköisiä miehiä, eipä tuo Winchesterin isovelikään ole mikään hirmuisen erikoinen, aivan ihan nätti, mutta kun se sen hahmo on niin valloittava ja hauska, se viehättää aivan kamalasti.

Kissa on ollut viime viikon eniten rakkausraketti, tänäänkin töistä tullesta kellahti viereen ja kehräsi menemään. Kyllä eläintä saa rakastaa, se on ihan ok!

Eläin tarkasti että hampaat on kunnossa. Paita threadless.com.
 

25.8.2013

Lämmintä kesäpäivää

Tänään oli lämmin ja kaunis kesäpäivä. Näin lähellä syyskuuta! Aivan ihanaa vaikka juurikin väitin että syysvaatetus jo kiinnostaa. Vaan eiköhän sille syysvaatetuksellekin aikansa tule olemaan ja jokainen siihen kyllästyy vielä. Vietimme hetken ystävien kanssa viereisessä Sorsapuistossa, tunnelma oli aivan kuin keskellä kesää. Ilmassa toki tuoksui syksy ja tuuli oli hieman viileä, mutta mielestäni tuo jo kuitenkin kuuluu asiaan. En enää muista millaista vuosi sitten oli, muistaakseni ei kuitenkaan näin lämpöistä.

Parhaat Vansit ikinä, onneksi ostin kahdet :)

Mä olen nyt kirjoitellut tätä blogia yli viikon, kauhean ihanaa että sitä lukee päivittäin joku. Ainakin 50 ihmistä päivässä on aikaansa uhrannut minun höpötyksilleni, se tuntuu aivan kauhean kivalle ja olen kovin iloinen siitä että mun jutut voi kiinnostaa niinkin paljon. Vielä kun osaisin tehdä tästä interaktiivisemman ja kirjoittaa asioista jotka herättävät keskustelua. No mutta, tässähän on tosiaan mennyt vasta hieman yli viikko, ehkei vielä kannata hätäillä ;)

Sunnuntai-iltaa taidamme viettää Dexterin seurassa. Viime jaksosta onkin jo hetki.

Meidän perheessä osataan poseerata! T-paita threadless.com.

24.8.2013

Ruoka on kiva asia

Meidän perheessä sushibuffasta on tullut vähän sellainen lauantain tapa. Tampereella Tullintorin alakerrassa on Ming Zhu, kiva aasialainen poikkileikkausravintola josta tuollainen buffa löytyy joka päivä. Arkisin kustantaa 8.90€, viikonloppuisin 10.90€, ei paha.

Tänään oli poikkeuksellinen lauantai siitä että meninkin aluksi aivan yksin sushibuffailemaan kun Heikki meni veljensä kera salille josta sitten hetkeksi ehtivät minuakin viihdyttämään syömisen lomassa. Olisin minäkin normaalisti muuten suunnannut salille mutta olin menossa töihin ja oletin ettei aika olisi riittänyt. Todennäköisesti ei olisikaan, eli kidutusta tiedossa joku toinen päivä, kenties jo huomenna. Sushibuffa on muuten siitäkin kiva että siellä on sushin lisäksi muutakin ruokaa. Eihän se sitten ole sushibuffa, joku siellä kitisee. Ei niin, mut on se! :D

Mun ensimmäinen lautanen, siellä oli paria uuttakin sushia, noi tossa oikealla, merilevää ja jotain kalasilppua. Tosta satsista puuttui vielä tunamajo jota ei ekalla yrittämällä ollut, söin sitte vähän niinkuin jälkkäriksi pari. Huomion saa kiinnittää myös sushietiketin vastaiseen wasabisoijasoppaan. Se on parasta!

Kävin välillä töissä kuuntelemassa aivan kamalien ihmisten kamalia kommentteja aivan kaikesta kamalasta. Onneksi oli poikkeuksellinen duunipaikka tänään eikä tosiaan ollut kyse työkavereista vaan ihan niistä asiakkaista....

Työn jälkeen Heikki väkisin halusi lähteä bailaamaan, lähdin mukaan, kiltti vaimo kun olen. Mäkkärin kautta Dorkaan, Dorkassa yhdet ja hodarikiskan kautta kotiin. JEEEEE! Me ollaan varsinaisia bile-eläimiä :D


Join tollaisen "kesäisen kuohujuoman", mainoksen uhrina. Oli se ihan hyvää.

Tällä hetkellä tuntuu siltä että sunnuntain voisin hyvinkin vain maata sohvalla tai sängyssä. Syysväsymys on näemmä tulossa jo ennen syksyä, o-ou.


Luulitte ettei vaatekuvaa tuu, tässä se onneksi kuitenkin on. Itsetehty alpakkapipo pääsi jo pääkkyliin, paita on jo joskus aikaisemmin tavattu threadless.comista hankittu kirahvipaita, se on hyvä paita. Neule on muuten hankittu Seppälän lastenosastolta.

23.8.2013

Ei mitään

Tänään en tehnyt mitään. Tai no, luin mä Life Of Pi:n loppuun. Sitten mä tein leukoja ja imuroin. Illalla kävin kavereilla katsomassa Good Bye Lenin!in kun Heikki meni yöksi töihin. Tiedän kyllä, elän villiä elämää. Leffa oli kyllä aivan viihdyttävä ja Yann Tiersenin musiikki toi siihen oman vivahteensa. Elokuvasta löytyi myös Améliessa käytettyä musiikkia, tai oikeastaan yksi kappale. Toki säveltäjä on sama, mutta en ihan ymmärtänyt miksi samaa, erittäin helposti tunnistettavaa biisiä piti sitten käyttää toistamiseen. Eipä siinä, sopihan se molemmissa elokuvissa kohtauksiinsa, mutta jotenkin en vaan ymmärrä miksi oli tällaiseen ratkaisuun päädytty.

Yksi päivän kohokohdista taisi olla se, kun 50/50 DVD tipahti postiluukusta. Olin pitkään odotellutkin että tuo olisi play.comissa tarpeeksi halpa jotta sen voisi sieltä itselle ostaa, onhan kyseinen elokuva yksi parhaista ikinä. Mulla toi nettikauppakäyttäytyminen on muutenkin vähän sellaista että mikään ei saisi maksaa yli kymppiä. Siksi odottelenkin aina alennusmyyntejä sun muita halvennuksia että saisi kivoja asioita tilattua kotiin. Itse en muutenkaan pidä kaupoissa pyörimisestä, siihen nettikaupat ovat mahtavia. Suurimman osan t-paidoistani ja huppareista olen tilannut threadlessistä, sieltä löytyy ihan huikeita printtejä ja laadukkaita paitoja hyvään hintaan. Vaikka nuo paidat tulevatkin Jenkkilästä, postimaksut eivät onneksi ole mitään älyttömiä. Säästää mun hermoja ja hartiajumitusta kun ei tarvitse fyysisesti astua kauppaan.

Kaikesta tekemättömyydestä huolimatta rouva on tänään ollut jotenkin aivan kauhean väsynyt. Kuuntelin kauppareissulla taas Welcome To Night Valea ja kikattelin yksinäni, olen iloinen että tuollaista laadukasta huumoria vielä tehdään ja varsinkin kun kyseessä on tuollainen indietyyppinen tuotanto. Auttoi väsymykseenkin hetkellisesti, aivan hyvä :)


Vanha tuttu H&M:n lastenosastolta hankittu kissapaita oli tänään rouvalla päällänsä. Meikitön ja väsynyt naama ei ole ehkä näyttämisen arvoinen, ainakaan kokonaisuudessaan :D

22.8.2013

Kirjoitteluhommia ja kielioppivirheitä

Yksi suurimmista syistä miksi halusin alkaa kirjoittamaan tällaista "ihan oikeaa" blogia on se, että olin nuorempana tosi hyvä kirjoittamaan tarinoita. Useat äikänopet olivat jo yläaste- ja lukioikäisenä sitä mieltä että musta vois hyvin tulla kirjailija. Jotenkin se kirjoittaminen on vaan jäänyt ja kaiken lisäksi siihen on tullut joku kamala kammo. Suomen kieli on myös ihan kauhean paljon huonompaa johtuen kenties siitä että on tullut opiskeltua englanniksi tässä muutaman vuoden ja kaikki vähänkään tärkeämmät kirjoitelmat on tuolla kielellä väännetty. Ensi viikon päästä pitäisi aloittaa se tämän hetkisen elämäni pisin ja tärkein kirjoitelma. Tällä viikolla onkin tullut hieman petailtua tuota opparin aloittamista, jännittää saanko oikeesti mitään aikaiseksi kun tyhjä ruutu tuijottaa edessä.

Olin ennen ihan järjetön yhdyssanapoliisi, nyt on viime aikoina tuntunut ettei enää itsellä pysy nuo yhdyssanasäännöt millään lailla päässä. Tottakai on niitä aivan itsestäänselviä joiden väärin kirjoittamista ei pysty ymmärtämään muiden tekeminä lainkaan. Facebookia käytettäessä kirjoitan usein ihan tahallani sanoja väärin, huvinsa kullakin, mutta en koskaan yhdyssanoja. Jotenkin niiden väärin kirjoittaminen on mun mielessä jonkin sortin pyhäinhäväistys.

Mun sanajärjestys on myös varsinkin puhekielessä muuttunut hyvin englantilaiseksi. Välillä joutuu asiakaspalvelutyössä nauramaan kun päästää suustaan niin käsittämättömiä lauseita. Onneksi suuri osa asiakkaista ymmärtävät, ihmisiähän tässä vain ollaan ;)

Kaiken kaikkiaan mä toivon että tässä opparia ja blogitouhuja tehdessä kirjoittamisesta tulisi taas luontevaa ja sujuvaa. Että kirjoittaminen olisi mulle samanlaista luovaa toimintaa kun tanssiminen ja laulaminen on aina ollut, sellaista luovaa toimintaa mitä se mulle nuorempana olikin. En mä koskaan mitään päiväkirjaa tykännyt enkä osannut pitää, enemmänkin tykkäsin kirjoittaa tarinoita ja olin aina äärettömän onnellinen kun koulussa äidinkielen tunneilla sai kirjoittaa fiktiota. Mielikuvitustakin silloin vielä oli, ehkä sekin värittyy taas pikkuhiljaa :)

Kyllä tästä blogista löytyy vielä joku päivä se punainen lanka, särmikkyys ja oivallukset. Sitä päivää odotellessa ;)


Näin seesteisesti katson telkkarii, jep....Päivän paita threadless.com
Oisko tota habaa pitäny jännittää jotenki kanssa?


21.8.2013

Viimeiset

Tämän viikon aikana on kahdesta sarjasta tullut finaalijaksot. Maanantaina vilkuilin yksin True Bloodin kuutoskauden moisen, tänään miehen tehdessä yötöitä Teen Wolfin kolmoskaudesta vikan, päivän myöhässä tosin. Itse en lataile ohjelmia netistä vaan katson ne streameina, pidän kuitenkin siitä että voin katsoa ohjelmani heti seuraavana päivänä Jenkkien tai Brittien enskarista. Tällä hetkellä olen käyttänyt Darewallia kyseiseen toimintaan ja sieltä valinnut joko PutLockerin tai SockSharen versiot, viimeisen vuoden aikana kyseinen sivusto on toiminut erittäin hyvin.

Normaalin 12 jakson sijaan True Bloodin kaudessa oli vain kymmenen, tuntui kovasti että tekijät olivat hyvän kauden loppuessa aivan yhtäkkiä huomanneet tekevänsä tosiaan sitä viimeistä jaksoa, sen verran oli mutkia menty oikomaan. Puolivälissä jaksoa nähtiin jopa klassinen "Six Months Later" teksti keskellä ruutua (Oliko tämä nyt spoilaus? Sori ny!). Se on mielestäni lähes yhtä rasittava asia kuin "To Be Continued..." jota ei ole muutamaan hetkeen onneksi tarvinnut lueskella. Jos joku muistaa lähiaikoina nähneensä tuon tekstin, kerro missä! Mulle ei ainakaan tule mieleen moista.

Teen Wolfissa sentään käärittiin siististi kasaan hieman heikko punaisesta langasta paitsi jäänyt kausi yllättävänkin selkeästi. Jätettiin kivasti myös seuraavalle kaudelle odotettavaa. Ja hei, pilkatkaa vain, Teen Wolf on hyvä! Vaikka viimeisin kausi jättikin hieman toivomisen varaa, läpät ovat siltikin olleet taattua laatua. Ohjelmassa selvästi osataan nauraa siinä toteutettaville kliseille mikä on mielestäni erittäin virkistävää. Mikäpä tässä ensi kesän neloskautta odotellessa.

Nyt saakin pitää parin viikon taukoa kaikista seurattavista ohjelmista, saattaapi olla että tulee katsottua enemmän Dexteriä. Mulla on myös Supernaturalin kakkoskausi tällä hetkellä menossa, sitä katselen silloin kun ei ole muutakaan tekemistä. Myöhemmin syksyllä kerron taatusti kalenterimerkinnöistäni jotka todellakin liittyvät tähän asiaan aivan huomattavalla tavalla.

Jotta perusasiat eivät unohtuisi, tässä töiden jälkeen otettu kuva. Rouvaa saattaa ehkä hieman väsyttää...Ei ole muuten pillifarkut jalassa, ne on kuulkaa TYÖHOUSUT!

 
Iiiiihana peilin kautta otettu fäshöönkuva...T-paita threadless.com, housut Carlingsin miestenosaston WinWin chinot
 

Nyt kissa kierii sohvapöydän alla ja huutaa huomiota. Silläkin on varmaan Heikkiä ikävä.

20.8.2013

Tamperrada

Meillä oli tänään kolmivuotishääpäivä, vietin ison osan siitä töissä ja Heikki nukkui kotona. Ei kun siis kirjotti biisejä, tietenkin ;) Tänään koin yhden niistä työpäivistä minkä takia olen ihan iloinen että tuo opparinkirjoitusprojekti alkaa parin viikon päästä. Ihmiset olivat kauhean vihaisia ja kireitä koko lounasajan. Neljä ja puoli tuntia ei ole aikoihin tuntunut niin pitkälle.

Kotiin päästyäni ajattelin meneväni pikku nopposille. Suunnittelin vartin power napia, heräsin kolmen vartin päästä. Tarkoittaakohan se sitä että nukuin kolmet power napit putkeen....

Olimme kamujen kanssa puhuneet tekevämme pienen kierroksen Tamperradan varjolla. Omassa työpaikassanikin noita pintxoja on myyty nyt pari päivää ja senkin myötä pistikin hieman kiinnostamaan minkälaisia muut ravintolat ovat saaneet aikaiseksi.

Kuusi ravintolaa kiersimme kymmenestä, en olisi ikinä voinut uskoa että pieniä suupaloja voisi joutua odottamaan yli puolta tuntia. Kolmessa paikassa näin kuitenkin kävi. Kuvia retkestä en muistanut ottaa, innostus pikkupalasista oli paljon suurempi kuin kiinnostus kuvien räpsimiseen. Valitettavasti Tamperradan sivuilla olevat kuvat eivät myöskään tee annoksille kummemmin oikeutta. Sinun pitänee siis itse käydä päättämässä oma voittajasi.

Meidän poppoo aloitti kierroksensa ravintola C:n hiljaisesta nurkasta. Pelmahdimme paikalle ja koko hiljainen ravintola tuntui vielä hiljaisemmalle, emme ehkä aivan sopineet kalustukseen. Rohkeasti silti maistelimme kutunjuustolla päällystetyn rievän, maistui kyllä ja palvelukin oli kaikesta huolimatta kivaa. 

Toisena suuntasimme Piemonteen jonka pintxoista olimme jo ehtineet kuulla paljon hyvää, odotukset olivat täten korkealla. Ravintola oli puolillaan, joten oletimme toki että tuollaiset pienet makupalat saisi pikapikaa, emme siis tilanneet juomia. Voi mikä virhe! Puoli tuntia meni siihen, että saimme nuo kahden euron pikkuleipäset kätösiimme. Herkkuja ne toki olivat mutta eivät missään tapauksessa odottelun arvoisia. Leipien lisäksi nielimme harmituksemme ja jatkoimme matkaa Ineziin.

Inezin pintxot taisivat olla oikeaoppisimmat kokemistamme. Itse otin täytetyn paprikapintxon eikä se ollut millään lailla pettymys, ei mitenkään erikoinen, maistuva kyllä. Tarjolla oli myös kampasimpukkaa ja härän kieltä, molemmat kelpasivat maistajilleen. Inezissä ei tarvinnut terassin penkkejä kauaa kuluttaa, seuraavana vuorossa olikin työpaikkani.

Trattorian pintxot olivat minulle jo eiliseltä tuttuja, sieltä löytyy neljää erilaista. Näissä pintxoissa plussaa saapi se, että suolaisen kilpailijan lisäksi tarjolla on myös makeaa. Oma suosikkini onkin nimenomaan tuo maitosuklainen pikkuherkku. Pintxot saivat myös seuralaisiltamme kiitosta siitä, että olivat vitriinissä valmiina nappailtavaksi, ei tarvinnut odotella kuin tarjoilijaa ojentamaan kökkösiä lautasille.

Trattoriasta matkasimme Huberiin josta löytyi ehdoton voittajasuosikki. Harmiksemme jouduimme taas leikkimään odotusleikkiä, lähes puoli tuntia siihen meni, mutta häränhäntä, ankanmaksavaahto ja briossi veivät kaikilta kielen mennessään. Huberin pintxo ei taaskaan ollut kenties oikeaoppinen, mutta maukkainta se oli ehdottomasti.

Viimeisenä suuntasimme Tuulensuuhun jonka nyt jälkiviisaana olisimme jättäneet väliin. Paikalle saavuttuamme saimme tietää että kilpailijapintxoon kuuluva juusto oli jo ehtinyt loppumaan, tilailimme siinä kuitenkin muutaman maisteltavaksi, odotimme yli 45 minuuttia. Odoteltuamme aivan liian kauan saimme paahdettua patonginsiivua erinäisten päällisten kera, yksikään ei ollut millään lailla erikoinen. Itseasiassa tuntui että olisin itse voinut varmaankin valmistaa parempaa paahtoleipää, ihan tuolla omassa keittiössä...

Päällimmäiseksi jäi mieleen Huberin naminamipintxo ja odottelu. Eniten itse tuli ihmeteltyä tarjoilijoiden täydellistä välinpitämättömyyttä asiakkaiden odotteluun. Kuluneen kesän aikana olen tottunut siihen, että käydään kertomassa asiakkaalle jos ruuassa menee pidempään kuin vartin verran. Se ei ole mikään järjettömän vaativa toimenpide mutta eleenä kuitenkin suuri, asiakas taatusti arvostaa sitä että juuri hänet huomioidaan ja keittiö saa aikaa annosten valmistamiseen.

Voisin illastamme jauhaa pidempäänkin mutta tämä saanee riittää. Päivän päätteeksi perhe uppoutuu Dexterin tarinoihin. Pakotin muuten Heikin ottamaan illan päätteeksi fäshöönkuvan päivän paidasta.

Edustusvaimolla yllään neuletakki Seppälän lastenosastolta, t-paita society6.com, Wolverine laukku play.com, farkut JC Pep! Skinny, kengät Vans

19.8.2013

Paluu arkeen

Tänään jouduin takaisin töihin. Joutua on ehkä huono sana koska mä ihan tykkään mun töistä. Sattuipa nyt vaan käymään niin että jouduin tahtomattani parin viikon lomalle kun äänihuulet päättivät tehdä tenän. Ensin oli pienimuotoinen flunssa, sitten lähti ääni ja se on nyt kolmatta viikkoa poissa. Tällä hetkellä kuitenkin pystyy puhumaan jo sen verran ettei tarvitse puhelakkoa enää pitää, ainoastaan korkeammat äänet ovat vielä jääneet uupumaan. Tarjoilijan hommissa nyt vaan tuota ääntä tulee jonkin verran tarvittua ja tästä johtuen olin tosiaan hetken aikaa ihan vain kotona, äänetönnä. Tai no, niin äänetönnä kuin itse pystyn. Vaikka olisin ns. yksin kotona, täällä on aina kuitenkin tuo pikkueläin jolla on ihan hirveästi asiaa eikä aina muista olla hiljaa kun Merkkari haluaa että sen kanssa kommunikoidaan. Mä en vaan henno olla höpöttelemättä elukalle...

Ennen töihin lähtöä käytiin kuitenkin miekkosen kera salilla, tänään oli pakko lähteä, muuten olisi tullut viikon tauko eikä se nyt sovi lainkaan! Tein askelkyykkyenkkareita, muuten ei oikein mennyt hirveän nappiin, mutta sellasta se treenailu taitaa vaan olla.


Salivaatetus, laatukamaa as usual. Paita ja päällimmäiset pökät Seppälän lastenosastolta, alemmat pökät Stadiumin oma SOC, lastenosastolta nekin ;) Sukat ei voi mätsätä ikinä...


Muista päivän vaatteista ei nyt tullut kuvaa, olin lähinnä yökkärissä ja työvaatteissa. Kenties niistä työvaatteista ainakin voisi joskus raportoida, ovathan ne tyylikkään mustat.

Salin ja työpaikan väliä kulkiessa kuuntelin Welcome to Night Valen kutosjakson SoundCloudista. En ole yleensä oikein koskaan ollut kuunnelmien ystävä, mutta tämä Tumblrin avustuksella löytämäni neronleimaus on ollut viime päivien suosikki. Synkkää komediaa hyytävän hienolla miesäänellä höystettynä, kelpaa mulle. Yksin tirskuminen Siwan hyllyjen välissä on toki myös taitolaji mitä kannattaa harjoitella. Ihmiset tykkää yksin nauravasta henkilöstä, ihmiset eivät katso yksin nauravaa henkilöä mitenkään omituisesti.

Huomenna on meidän ihan oikea hääpäivä, ollaan tosiaan kestetty toisiamme kolme vuotta ihan virallisesti. Epävirallisesti kuun lopussa jo kuusi vuotta, elämäni hienointa aikaa, ehdottomasti ;)

18.8.2013

Sunnuntai

Viimeinen Helsinki-päivämme alkoi tietenkin hotelliaamiaisella. Melkein pelästyin kun saapuessamme vesimeloneita ei näkynyt missään! Siinä sitten mutisin pienen tovin pekonia mussuttaessani, mutta onneksi sain pian kokea ilon hetkiä kun melonikulho täydennettiin ja siitä sitten lapoinkin lautaseni kukkuralleen vesimelonia. Nom nom!

Aamu-unisina menimme vielä tuhisemaan hetkeksi ennen kuin huone piti luovuttaa ja siitä suuntasimmekin Tikkurilaan. Olimme päättäneet tullessamme menevämme Heurekaan, siellä kun näytti olevan tuo vallan jännittävä Body Worlds näyttely. Ihmisen anatomia on mielenkiintoinen asia, varsinkin kun näytteillä on aivan aitoja ruumiita. Tokihan niitä on käsitelty mutta jokainen niistä on silti joskus ollut jonkun ihan oma keho. Kuvia ei näyttelystä ole, valokuvaaminen oli kielletty. Ensimmäisiä luurankoja tuijotellessa oli kauhea olo, pelotti ja kiinnosti samaan aikaan. Ihmisten toiminta ihmetytti, siellä jengi vaan tökki ja rapsutteli niitä jonkun luita vaikka joka paikassa mainittiin koskemisen olevan kiellettyä. Onneksi pystyin suurimmaksi osaksi keskittymään itse näyttelyyn enkä muiden ihmisten touhuihin. Kyllä se oli jännittävää! Ruumiit ovat muuten näytteillä Heurekassa vielä syyskuun 22. päivään saakka.

Ruumiiden jälkeen kävimme toki kiertelemässä Heurekan pysyviä näyttelyitä. Eipä siellä kauheasti mitään uutta viime kerrasta ollut, hauskaa silti. Tuntui vain vähän sille ettei asiat kiinnostaneet aivan niin paljon ruumiiden perään, ymmärrettävää kenties.

Me ollaan aika pelottava yhdistelmä

Minulle selvisi että mieheni sukunimi on huomattavasti harvinaisempi kuin tyttönimeni. Kyllä kelpaa olla harvinainen! Olen myös ainutlaatuinen, ainakin niihin muutamaan tuhanteen ihmiseen verrattuna jotka ovat Heurekassa tehneet kymmenen kysymyksen ainutlaatuisuustestin.

Kiipesin sillalle, se hajosi ensin, siksi hieman jännittynyt ilme. Paita threadless.com, farkut JC Pep! Skinny

Heurekasta suuntasimmekin kotiin ja merkkari jo olikin tainnut hieman odotella. Molempia kuitenkin vaivasi pieni urheilun puute joten pientä lenkkeilyhommaa olikin vielä tiedossa. Itse haluan aina juosta yksin joten patistin miehen yksin lenkille ja tein ensin pienen juoksuun valmistavan joogan. Ihanassa elokuun lämpimässä auringonpaisteessa juoksin menemään. 5km hujahti puolessa tunnissa, naama oli suorituksen jäljiltä räikeän punainen.

Millaiset juoksumaisemat sulla on?

Juoksun perään toimitin vielä toisen pienen joogan ja sitten olinkin täysin valmista kauraa.

Miksiköhän ihmiset tuijottaa kun juoksen...

Juoksuvaatteiksi löytyi Adidaksen pöksyt, urheilupaita H&M, päällimmäisempi paita Seppälän lastenosastolta, tietenkin :D

Ilta sujui lähinnä telkkarin edessä, ensin katsoin Yleltä Siltaa, aivan järjettömän hyvä Ruotsi/Tanska yhteistyö. Harvemmin kiinnostun mistään pohjoismaisista sarjoista, mutta useiden kehujen jälkeen alkoi Silta kiinnostamaan, eikä suotta!

Sillan jälkeen vietimme miehen kanssa pari hetkeä Dexterin seurassa. Aloitimme sarjan vahtaamisen joskus kevään lopulla, tällä hetkellä tahkoamme läpi kautta 5. Tuokin ohjelma pitää otteessaan, kyllä muutama verinen murha illassa piristää aina kummasti.

Ei kai tässä muuta kuin virkistyneenä uutta viikkoa kohti!

17.8.2013

Lauantai

Hotelliaamiainen! Onko parempaa päivän aloitusta olemassakaan? No okei, jos sen buffan olis vielä saanut sänkyyn niin ehkä se olisi ollut hitusen ihanampaa :D Enhän mä sieltä edes älyttömiä kekoja itseeni ahtanut, tärkeintä on että saa pekonia, munaa ja vesimelonia, kaikki muu on ekstralisäbonusta.

Lauantain kulutimmekin suurimmaksi osin Korkeasaaressa. Eniten vierailulta odotin saukkojen telmimistä, saukot kun ovat heti kissojen jälkeen eläimistä hauskimpia. Mutta kas, jo vesibussia odotellessa ropisi pari pientä vesipisaraa päällemme ja sitä se sitten olikin loppupäivän. 

Sadetta pidettiin puun alla, mehiläishaukkakin vain istui puun latvassa ja odotteli. Heikki asetteli Jylyfest-lippiksensä päähäni, sekään ei kuitenkaan suojannut sateelta.




Leijonat nukkuivat. Leopardit nukkuivat. Amurin tiikeri nukkui, vaihtoi kyllä välillä nukkumapaikkaa puskasta toiseen. Lumileopardi sentään hieman köpötteli eestaas mutta ne lumileopardin pennutkin nukkuivat. Saukkoja ei näkynyt lainkaan, käytiin siinä aitauksella ainakin kymmenen kertaa, koskaan ne eivät pihalle tulleet. Pettymys oli kyllä suuri. Onneksi näimme sentään muutamia eläimiä jotka olivat pihalla ja innoissaan sateesta huolimatta.

Päivän suosikiksi nousi itse ahma! Kaveri jolkotteli iloisena ympäri aitaustaan ja yritti haistella meitä ilmavirran avulla. Saatiin kyllä kunnon show!

Läpimärkinä teimme makumatkan Iso-Roban mäkkäriin josta käväisimme Heikin kaverilla katsomassa sellaista ihan uutta ihmistä. Sellainen alle kaksiviikkoinen käärö siellä ähki ja pyysi tissiä jatkuvasti lisää. Enpä muista oonko koskaan nähnyt niin pientä ihmistä aivan livenä. Itseä kyllä huvitti kun isäntäväen kaksi kissaa kiinnosti minua enemmän kun tuo kyseinen toukka, kertoo kai siitä että meidän perhe on melko tyytyväinen omana pienenä itsenään.

Paluumatkalla näin aivan sattumalta parhaan ystäväni teinivuosilta (ja vähän myöhemmiltäkin ajoilta), keskellä katua videokamera kädessä! Ehdimme siinä pari sanaa vaihtamaan, tuntui aivan kun olisimme juuri nähneet vaikka viime tapaamisesta on yli neljä vuotta aikaa! Oli kyllä ihana sattuma tuo.

Yhtä hotellivälikuolemaa myöhemmin saavuimme Patronaan jonne meillä oli pöytävaraus iltayhdeksältä. Odotukset olivat aika korkealla, paikkaa kun oli Facebookin ystävät ainakin kehuneet jos jonkin verran. Aivan suloinen ravintola, hirveä meteli, kukaan ei puhunut suomea, vallan hauska kulttuurielämys. Muuta vikaa ei paikassa ollutkaan paitsi se odottelu! Mikään järjetön nälkä mulla ei ollut ravintolaan saapuessamme, mutta pelkkä alkuruuan odottelu sai järkyttävät nälkäangstit aikaan.


Naamasta näkee kun vaimoa alkaa ärsyttää...

Onneksi alkuruokana toiminut tortilla juustolla ja sienillä oli äääärettömän maukasta, mutta kuten alkuruuissa yleensä, tavaraa oli erittäin vähän ja me vielä jaoimme annoksen.

Pääruokaakin jouduimme odottelemaan vähintään puoli tuntia mutta voi sitä riemua kun se saapui. Heikin annoksessa oli kokonainen lampaan potka! Niin hyvää lihaa en olekaan aikoihin syönyt, kun haarukalla yritti taiteilla pientä palaa pois lautaselta, se vaan hajosi liemeensä. Nyt tiedän mitä tarkoittaa kun liha sulaa suussa. Oma annokseni ei jäänyt millään lailla kakkoseksi, ruokaa oli paljon ja se oli valtavan hyvää.



Kanaa, papuja, juustoa ja mitälie kaikkea, kyllä sai masun täyteen.

Lautasten poisvieminen kesti ikuisuuden, punnitsin hetken ottaisinko jonkin hauskan drinksun loppuun, siinä kun tuskin menisi kauhean kauaa. Päädyin Palomaan. Ravintolan ollessaan jo puolillaan odottelimme tuota yhtä Palomaa sitten ainakin vartin. Se ei kyllä edes ollut hyvää, olen kai vähän nirso. Tähän päälle kun jouduimme vielä odottamaan että päästiin maksamaan, kaikkeen odotteluun ja syömiseen meni yhteensä noin kaksi tuntia. Jos sulla on kova nälkä ja haluat herkullista ruokaa pian, älä mene Patronaan. Jos sen sijaan olet valmis odottelemaan ja jaksat seminälkäisenä nauttia hyvästä tunnelmasta, paikka on ehdottomasti omiaan sinulle!

Ruokahetken jälkeen pohdimme hetken josko olisimme vielä menneet istuksimaan johonkin. Päädyimme kuitenkin vain takaisin iki-ihanaan hotellihuoneeseemme jossa kävimme taas saunassa. Kyllä, taas, minäkin! Ei se kyllä edelleenkään mikään kivoin paikka ole mutta kestän sen, olen kuullut että saunominen tekee ihmiselle ihan hyvää.


Löydettiin hotellin rappukäytävän katosta peili, ou jes!

16.8.2013

Perjantai

Vietimme tosiaankin viikonlopun Helsingissä mieheni kanssa. Tulevana tiistaina meidän vihkimisestä on jo kolme vuotta aikaa, jotenkin se tuntuu aivan käsittämättömän pitkältä ajalta ja toisaalta se on vain pieni hetki elämässä. Silti on ollut hienoa elää nämä vuodet juuri tuon miehen rinnalla ja toivon toki että vuosia kertyy lisää kymmeniä.

Perjantaina saavuimme tosiaan Helsinkiin alkuillasta, suuntasimme samantien JC:lle josta ostin vihdoin uudet, EHJÄT farkut. Ne tuntuvat vieläkin jotenkin hassuille vaikka ovat samaa mallia ja täysin samankokoiset kuin mitä aikaisemmin olen käyttänyt. Silti ne ovat jotenkin ison tuntuiset, onneksi eivät näytä isolle joten en lähde vaihtokaupoille.

Hotelli Helka oli mieluisa paikka, respa upgreidasi huoneemme pyytämättä ja lisämaksutta minisviittiin missä oli oma sauna. Mies hullaantui asiasta aivan suunnattomasti ja suunnittelikin viettävänsä koko viikonlopun saunassa...


Huoneemme Helkassa. Näkymä vuoteesta oli miellyttävä metsämaisema.



Kävimme tuolloin vain pikaiseen syömässä Bravuriassa jonka konsepti oli ihan hauska, mutta jäi hieman uupumaan laitteiden epäkunnosta johtuen.

Vessan peili, miten tuossa sitten voi tarkistaa onko meikit levinnyt?

Loppuillan vietimmekin hotellihuoneessamme jossa minä (MINÄ!!!) menin miehen painostuksesta saunaan. Joku saattaisi ihmetellä mitä outoa siinä oikein muka on. No kun... Mä en ole ollut saunassa ainakaan 20 vuoteen! Kokemus sinänsä ei ollut mitenkään erityinen, saunassa on kuuma ja hengittäminen sattuu. En ole vieläkään päättänyt tykkäänkö vaiko en, mutta kaipa sinne saunaan voi mennä jos sosiaaliset paineet niin vaativat.

Perjantain vaateparresta ei löydy kummempaa kuvaa, istuskelin reteesti hotellihuoneen ikkunanlaudalla ja käden alta kurkkii pikkukisun tuomitseva silmä....

Paita H&M lastenosasto, farkut JC Pep! Skinny

Syksy tulee

Joo, kaikki puhuu tästä mutta heitänpä lusikkani kuitenkin soppaan. Ilmassa on selvästi syksyn tuoksu, alan jo pikkuhiljaa kaipaamaan villasukkia ja sitä että saa pistää pipon päähän ja heittää vanhan kunnon nahkarotsin niskaan.

Huhtikuussakin sai vielä pitää itsetehtyä alpakkapipoa päässä kun kipitteli ympäri Tamperetta menemään

Mulle syksy tulee tarkoittamaan myös sitä että pitää aloittaa opinnäytetyön tekeminen. Se ahdistaa ja kiinnostaa yhtäaikaa. En ole tainnut koko opiskelu-urani aikana tehdä hirveästi koulun eteen mitään ja nyt pitäisikin yhtäkkiä väkertää minimissään 50 sivua asiaa. Aihe on sentään onneksi mielenkiintoinen. Kaksi viikkoa mulla on vielä aikaa ennen kuin armoton pakerrus saa alkunsa. Tuolloin tulen varmaankin viettämään vielä enemmän aikaani kissamme kanssa, jota tänä aamuna maailma ainakin kiinnosti ihan suunnattomasti.

Arvonsa tunteva neito makoilee H&M pussilakanoissa koska mitään muutakaan tekemistä ei oikeastaan ole

Meidän perhe (-kissa) pakkaakin tänään viikonloppukassit ja suuntaa Helsinkiin, etelänlomalle. Ensi viikolla on 3-vuotishääpäivä ja sitä sitten päätimme juhlistaa pikkureissulla. Meidän hääpäiväjuhlistukset ovat parissa vuodessa kokeneet pienen inflaation. Häämatkan teimme Tjäreborgin Happy Hour tarjouksella Kyproksen Agia Napaan (kamala paikka), ekaa vuosipäivää juhlistimme myöskin häppäreiden tarjouksella Rodokselle (aika ihana paikka), viime vuonna olimme Gdanskissa pari päivää ja nyt sitten Helsinki. Ensi vuonna sitten varmaan Nokia tai Ylöjärvi? :P

Helsingissä odotan eniten Korkeasaarta jonne lauantaina suuntaamme. Aikuisuus ei minua ole vieläkään saavuttanut ja hartaasti taas odotankin näkeväni saukkoja. Viime kerralla pärähdin itkemään kun saukot ilmestyivät pitkän piileskelyn jälkeen leikkimään aitauksessaan, ehkäpä tällä kertaa ei tarvitse kyyneliä vuodattaa. Lauantain iltaa vietetään vähän erityisemmin ja varattiin pöytä Patronasta. Sitä on niin kovasti kehuttu että mennään nyt sitten, ajattelin aivan jopa laittaa korkkarit jalkaan :D Suunnittelin myös uusien farkkujen ostamista, vanhat kun ovat sisäreisien kohdalta nähneet jo parhaat päivänsä. Voisin väittää että JC kutsuu jälleen. Miksi en osta Tampereelta, sama liike täälläkin on? No kun niillä ei ollut mun kokoa, taaskaan.

Eniten viikonlopussa harmittaa kissan yksin jättäminen, mutta Iisa sitä käy täällä ruokkimassa ja leikittämässä. Merkkari tuskin edes huomaa että olemme poissa...

15.8.2013

Hyvä ruokavalio

Hyvä ruokavalio on ihmiselle aika tärkeä asia, onko siis ihme että hieman väsyttää kun on syönyt aamiaisen jälkeen vain tätä?

Vasen kasa oli minun, oikeastakin saatoin hieman napsia ystävän kisakunnon petettyä...

Teimme siis ystäväni kanssa pienen kävelyretken tänään Tampereella Mustalahden satamaan jossa on tuo iki-ihana Tampereen Jäätelöyhtiön Minettikioski. Minun annokseeni pääsivät miljoonasta eri vaihtoehdosta melonisorbetti, juustokakku ja chili-suklaa, Iisan annoksessa oli piparkakkua ja jugurtti-punaviinimarjaa. Kuvasta ei kenties ymmärrä, mutta tuo kolmen pallon annos oli suurinpiirtein litran verran jäätelöä.  Aivan uskomattoman hyvää vielä, jos tätä saisi kaupasta, vaihtaisin Ben&Jerryt kertaheitolla Minettiin!
Jos jäätelön hinta kiinnostaa, voin kertoa että yksi pallo olisi keventänyt kukkaroa vain 2.50€ verran, kaksi palloa kustansi 4.50€ ja kolme 6€. Kun tätä lähtee vertailemaan tämän kesän Valiojäätelöpallojen hintoihin, suu on aikamoisen avoin.

Ai niin, kun kerran päätin tämän nyt olevan muotiblogi niin varmastikin tulisi olla se kuva päivän vaatetuksesta.

Farkut JC:n Crocker PEP!, paita threadless.com

Toivon että tämän bloggailun myötä opin myös olemaan kameran edessä, tällä hetkellä se tuntuu melko vaikealle.

Moi

Olen nähnyt useita muotiblogeja joissa bloggaaja ottaa päivän asustaan kuvan ja postaa sen sitten internetin ihanien ihmisten arvosteltavaksi. Siitäpä sainkin ideaa ettäjotta miksi en siis minäkin. Mulla on tämän suhteen vain yksi ongelma, jos sitä siksi voi kutsua: omistan vain yhdet farkut ja oikeastaan ainoastaan mustia t-paitoja ja huppareita. Ongelmastani huolimatta aion hypätä pää edellä tähän villiin muotiblogimaailmaan. 
Kiva kun sinäkin olet täällä, toivottavasti viihdyt :D

Tämä kuva on keväältä, huomaa villasukat ;)
Farkut JC:n Crockerit, huppari threadless.com